SAKSA osa 2

Kisapaikat olivat vähän erilaisia!

Koko seitsemän Saksassa viettämäni viikkoa olin Kossun treenaamisen lisäksi tallissa myös töissä. Vaikka kotona täällä Suomessa olenkin tehnyt tallia tosi paljon ja erilaisissa paikoissa, oli kokemus aivan toisen lainen oikeasti isossa ammattilaisten paikassa. Kuulostaa taas tosi kliseiseltä, mutta oikeasti voin sanoa, että opin joka päivä jotain uutta! Ihan hevosten käsittelystä ja ratsastuksesta erilaisiin varusteisiin sain paljon uusia näkökulmia kotona aina niin arkiseen tekemiseen. Istuntanikin kehittyi huimasti, kun ratsastin päivittäin useita erilaisia hevosia niin sileällä, maastossa kuin esteilläkin.

Meitä tyttöjä oli tallilla töissä viisi ja muutama vain treenaamassa. Asuimme pienessä asunnossa tallin pihapiirissä, jossa jokaiselle oli oma huone joko yksin tai pareittain. Töitä teimme kuutena päivänä viikossa ja maanantait olivat aina hyvin ansaittuja vapaa päiviä. Silloin lähdimme aina metsän siimeksestä sivistyksen pariin ja kävimme shoppailemassa, syömässä tai esimerkiksi huvipuistossa :)



Perhepäivä Hansa Parkissa :)

Tavallisen tallipäivän aloitimme aina kello seitsemän aamulla. Silloin joku meistä alkoi aina laittaa hevosia kuntoon Nikelle ja Lauralle, jos he olivat kotona ja muut aloittivat aamutallin. Hevosten ruokinnan, ensimmäisen tarha- ja kävelykonevuoron viemisen sekä tallin siivoamisen jälkeen kävimme aina toisella aamupalalla ennen ratsastusten aloittamista. Aamupalan jälkeen ennen yhdeltä alkavaa päiväpaussia ehti yleensä liikuttaa kolme hevosta. Joskus se tarkoitti juoksutusta, joskus maastoja ja joskus ihan kentällä työskentelyä. Kullekkin meistä oli laitettu joka päivä tietyt tehtävät hoidettaviksi ja hevoset liikutettaviksi. Ne sai aina joka aamu tietää tallin seinälle ilmestyvästä listasta. Kun arjen rytmi on näin tiukka, oppi siinä myös hyvin tehokkaasti laittamaan hevoset kuntoon ja pois. Ensimmäisenä päivänä taisin päästä paussille vasta kahden jälkeen, kun ei oikein ollut tuo rytmi vielä hallussa ;D

Päiväpaussin jälkeen jatkoimme ratsastuksia. Iltapäivisin usein ratsastettiin myös omat hevoset joko itsenäisesti tai Niken tai Lauran silmän alla. Päivän pyrimme lopettelemaan siinä seitsemän aikoihin, mutta aina se ei ihan toteutunut.

Paljon oli myös kisapäiviä, jolloin joku joutui aina heräämään ennen kuin oli nukahtanutkaan letittämään ja puunaamaan hevosia. Kisapäivät myös yleensä venyivät myöhään kaikilta, kun odottelimme rekkoja illalla takaisin kotiin. Minä en joutunut onneksi heräämään kuin muutaman kerran tosi aikaisin. Kun kello soi 2.45, vaatii se kyllä jotain maagista supervoimaa saada itsensä ylös ja jonkin näköiset letit väännettyä hevoselle!

Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli elämäni paras seitsemän viikkoa! Tutustuin ihan super ihaniin ihmisiin ja nyt on jo kova ikävä kaikkia tyttöjä, Nikkeä ja Lauraa, hevosia ja koko paikkaa! Toivottavasti saan järkättyä ensi kesän niin, että pääsisin takaisin Saksaan treenaamaan.



Saksalainen tulkinta minun nimestäni ;D

Estekentältä

Maastot olivat ihan uskomattomia!

Nuorten laitumelle viemässä ruokaa

Viimeinen ilta :(

SAKSA osa 1

Wau! Mitään muuta en oikein osaa sanoa seitsemän viikon Saksan matkastani, jolta palasimme Costan kanssa viime viikon keskiviikkona. Lähtiessäni kesäkuun alussa en osannut kuvitellakaan kuinka koukuttavaa voi olla, kun pääsee tekemään sitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Elin unelmaani melkein kaksi kuukautta ja siitä repäisy takaisin kotiin ja arkeen oli melko masentava.

Jaan ajatukset reissusta kahteen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron Kossun kehityksestä ja toisessa osassa omista työpäivistäni ja muusta elämästä.

Olimme Kossun kanssa siis seitsemän viikkoa Saksassa suomalaisella Niclas ja Laura Aromaan Stall-STI tallilla treenaamassa ja ehdittiinhän me muutamat kisatkin käydä. Kossu vietiin Saksaan jo muutama viikko ennen kuin minä tulin, jotta se ehti tutustua paikkaan ja me pääsimme heti treenaamaan. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä kotiin alku heinäkuusta, mutta kun sain mahdollisuuden jäädä hieman pidemmäksi aikaa, en voinut olla tarttumatta siihen. Kossu kehittyi ihan uusiin ulottuvuuksiin, minä opin joka päivä jotain uutta ja viihdyin super ihanassa porukassa tosi hyvin, joten kuukauden jälkeen kotiin palaaminen tuntui tosi tyhmältä.

Nikke oli ratsastanut Kossua jonkin verran ennen kuin minä tulin koulun loputtua Saksaan. Huomasin siinä jo selvän muutoksen kun itse pääsin ratsastamaan. Costa oli paljon varmempi ja liikkui paljon tasaisemmin. Siitä oli tullut myös herkempi pohkeelle ja laukan nostot olivat kehittyneet huimasti. Minun ja Kossun ensimmäisten viikkojen Niken pitämät estetreenit eivät sujuneet kovin hyvin. Costa vain juoksi alta pois, eikä yksikään pidäte mennyt läpi. Minunkin piti opetella odottamaan lähestymisissä ja lopettaa työntäminen, jotta Kossu hyppäsi riittävästi myös edestä. Takaosastaan se hyppää niin valtavasti, että joskus etujalat jäävät roikkumaan ja siinä on ehdottomasti skarpattava.
Hyppäsimme vähän viikosta riippuen keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Muutamien treenien jälkeen Nikke hyppäsi Kossulla kerran ja oikeastaan sen jälkeen myös meillä alkoi sujumaan. Video kun Nikke hyppää Kossulla tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=XUgmD2TgXiI&feature=youtu.be


Juuri kun meillä oli seuraavaksi viikonlopuksi suunniteltu ensimmäiset kisat, päätti Kossu maanantaina aloittaa pienen loman rysäyttämällä tarhan sähkölangoista läpi. Lanka oli viiltänyt Costan jalkaan syvän haavan, joka lopulta jouduttiin tikkaamaan kiinni. Onneksi muita vammoja ei tullut ja haava parani muutamassa viikossa. Treeneihin ei onneksi tullut kuin muutaman päivän tauko, mutta kilpailut oli silti jätettävä väliin. Jossain vaiheessa Nikke käski minun kokeilla Kossulle hyppytreeneissä erilaista kuolainta. Kolmipala viiksikuolain toimikin ihan loistavasti ja pidätteet menivät läpi, jolloin treeneissä radoista tuli sujuvampia ja hypytkin olivat parempia.

Ehdimme käydä kahdet kisat ennen kotiin paluuta. Kilpailimme nuorten hevosten A luokkia noin 100 cm korkeudella. Ensimmäisissä kisoissa Kossu tuntui vähän väsyneeltä, koska sillä oli ollut melko rankka treeniviikko takana. Se oli kyllä ihan hyvä, sillä näin se ei keksinyt tehdä mitään tyhmää tai jaksanut kyttäillä mitään. Radalla saimme yhden puomin, mutta koska Kossu hyppäsi hyviä hyppyjä, ei kytännyt mitään ja oli hyvin avuilla ja minäkin ratsastin hyvän radan en voinut olla kuin tyytyväinen. Nikkekin oli positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Kossun ekat kisat menivät!

Toisiin kisoihin meidät valmistelikin sitten Laura Niken ollessa pidemmällä kisareissulla. Kossu käyttäytyi aivan yhtä mallikkaasti kuin viimeksikin ja radalta saimme samoin yhden puomin. Pudotus oli vähän turha ja se johtui minun möhlimisestä kaarteessa, mutta muuten rata oli jälleen sujuva. Laura käski olla Kossuun tosi tyytyväinen, koska se kulkee radoilla kuin vanha tekijä ja tältä pohjalta olisi nyt helppo lähteä kiertämään ratoja Suomessa.
Video toisista kisoista tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=nWOoI0CRqdY

Olen kyllä itsekin ihan ihmeissäni kuinka luontevasti ja varmasti Kossu kisoissa kulki! Aivan kuin sillä olisi kilpaileminenkin jo veressä. Kaikki traikussa tai rekassa seisomisesta verkkaan ja rataan sujuvat lähes ongelmitta. Kyllä minä saan olla siitä ylpeä!

Matka kotiin sujui hyvin rauhallisesti ja nyt Kossu sai pitää reilun viikon ansaitun loman. Suunnitelmissa olisi käydä elokuun aikana Noviisisarjan viimeinen osakilpailu Riihimäellä, joku nuorten hevosten luokka naapurissa Riders Innillä ja loppukuusta Nuorten hevosten festivaaleilla joko Noviisisarjan finaali tai jokin muu luokka.

Ensimmäisistä kisoista

 



Hevosten vientireissulta Tanskasta



Ennen meidän ensimmäisiä kisoja pääsimme kerran mukaan Annikan kisareissulle vähän ihmettelemään maailman menoa :) 



Tältä näytti jalka ensimmäisenä iltana tikkien kanssa

Estekentältä



Tosta mä silloin viimeksi juoksin läpi! :D



Viimeisenä päivänä otettuja kuvia