Costallahan painoi joulu-tammikuussa sellainen uhmaikä päälle, että olin hetken aikaa jo ihan epätoivon partaalla sen kanssa. Treenaamisesta ei tullut mitään. Kossu potki seiniä minkä kerkesi, ei mennyt eteen eikä taakse, ei kävellyt eikä nostanut laukkaa. Tähän katastrofiin kun lisäsi vielä ongelmat valmentaja-asioissa, oli kaaos aikamoinen. Nuo kuukaudet voi lukea varmasti koko ratsastusurani vaikeimpiin. Vaikka sitä on kaikenlaista joutunut hevosten kanssa kokemaan, on ehkä kaikista rankinta olla pitkään sellaisessa tilanteessa, missä itsetunto oman hevosen kanssa on ihan nollassa, eikä ympärillä ole valmentajiakaan, jotka tsemppaisivat eteenpäin.
Nyt tuosta tilanteesta on kuitenkin päästy eteenpäin. Valmentajanani nykyään toimii siis Ville Kulkas, jonka luona naapurin Riders Innissä käymme viikoittain treenaamassa. Olen ollut valmentajan vaihdokseen kaikin puolin tyytyväinen. Villellä on hirmu paljon kokemusta nuorista hevosista ja saan meidän treeneistä joka kerta tosi paljon irti. Nyt on taas ihan erilainen motivaatio nousta hevosen selkään joka päivä, kun tietää tarkalleen mitä lähtee tekemään, miksi ja mitä reittiä tavoitteisiin päästään.
Tälle kaudelle on ehditty starttaamaan jo kahdet kisatkin! Kauden aloitus oli pääsiäisviikonloppuna Riders Innillä. Pohjille otettiin perjantaina 90 cm avoin luokka ja sitten lauantaina mentiin nuorten hevosten 100 cm. Molempina päivinä tehtiin tasaiset radat ja kaikki puomit pysyi ylhäällä. Perjantain radalla ykkösen jälkeen piti kaartaa oikealle ja Costa kiilasikin vasemmalle, joten siitä kiemurasta kirjattiin tuloksiin 4 vp. Lauantain puhtaasta radasta saatiin oikein ruusukekin matkaan. Radoista jäi ihanan varma fiilis. Nyt olin taas varma, että homma on hanskassa ja hanska tallessa takataskussa vaikka se talven aikana olikin joutunut pahemman kerran hukkaan. Ainoa asia, mikä jäi mietityttämään, oli Costan hermostuminen verryttelyssä. Se oli tosi jännittynyt ja potki ihan suoraan muita hevosia ja ihmisiä. En voinut muuta kun ravata sitä tosi pitkään molempina päivinä ja yrittää väistellä muita, ettei vahinkoja sattuisi. Mainitsin asiasta Villelle ja hän sanoi, että nuorilla saattaa usein mennä pasmat sekaisin kun omaan maneesiin on yhtäkkiä ilmestynyt kisaverkka ja paljon vieraita hevosia.
Kauden toiset kisat olivat Ypäjällä oripäivillä järjestettävä Laatuarvostelun kutsukilpailu. Kolmen viime vuoden lattareiden parhaimmistoa kutsuttiin paikalle, mutta loppujen lopuksi meitä osallistujia oli vain kolme ratsukkoa, kaksi viisivuotiasta ja yski kuusivuotias. Tilaisuudessa tuomarit arvostelivat hevosta ensin, kun oma ratsastaja hyppäsi radan ja sen jälkeen testiratsastaja Janna Jensen hyppäsi selkään. Tilaisuus oli tosi kiva. Tykkään super paljon osallistua kaikkiin nuorten hevosten arvostelutilaisuuksiin, missä saa kuulla vähän miltä hevonen muiden silmään näyttää. Costasta tuli positiivista palautetta tälläkin kertaa: hyvä tekniikka, voisi olla etusista vähän varovaisempi, lähtee nopeasti maasta, haluaa tehdä yhteistyötä ratsatajan kanssa. Olin palautteeseen tieysti tyytyväinen, mutta jotenkin jäin kaipamaan jotain kritiikkiä tai jotain, mihin pystyisin treenejä ajatellen tarttumaan. Plussana tästä reissusta jäi myös se, että Kossu käyttäytyi ihan mallikkaasti verkassakin!
Seuraavat kisat on vappuna Riders Innissä. En malta odottaa, että päästään taas kisaradalle! Minä satun kuitenkin olemaan koko kisaviikonloppua edeltävän viikon opintomatkalla Liettuassa, joten en pääse selkään kun vasta perjantaina. Eiköhän äiti saa pidettyä Kossun ruodussa sillä välin :)
 |
| Levantikin kävi moikkaamassa meitä kisareissullaan Riders Inniin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti