Tällä kertaa kirjoittelen blogiin ihanista Ypäjän maisemista. Tulimme pariksi päiväksi tänne kuuntelemaan Piia Pantsun valmennuksia ja nauttimaan kesästä, mutta päätimme jättää Levantin kotiin kisareissun jälkeen. Pantsun valmennukset pidettiin derbykentällä ja oli tosi jännää nähdä, miten erilaiset hevoset opetettiin hyppäämään erikoisesteitä, kuten bankettia ja pitkää vettä. Olin taas entistä iloisempi siitä, miten kiltisti ja rohkeasti Levanti hyppäsi ne ensimmäistä kertaa kisoissa, kun näin miten toisia hevosia yritettiin saada banketillekin jopa puoli tuntia! Maanantaina pääsin kuuntelemaan Pantsua vähän lähempääkin, kun näin Karin ja tarjouduin nostelemaan puomeja kentälle.
Kalenteriin on siis kertynyt jo kahdet kisat viime viikoilta. Kummissakaan ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa, joten päätin kirjoittaa niistä vain lyhyet tekstit.
Toissa viikonloppuna kävimme siis kolmen tunnin ajomatkan päässä Korpilahdella Juniori Cupin osakilpailussa. Menomatkalla meille kävi ensimmäinen pieni "onnettomuus" trailerissa, kun Levanti sai vasemman jalkansa kiinnitysnarun yli ja sen turpa jäi jumiin puomin taakse. Traikku alkoi heilumaan ruuhkaisella tiellä niin paljon, että meidän oli pakko pysähtyä. Tilanne saatiin korjattua, mutta kauhulla odotettiin, onko hevonen kunnossa, kun päästään kisapaikalle. Paikanpäällä pyydettiin eläinlääkäri tarkistamaan hevonen, eikä muita jälkiä ollut kun pintahaavoja päässä ja takajalassa. Onneksi saimme kilpailuluvan, niin ettei heti tarvinnut lähteä kotiin.
Huomasin, että Lenkka oli tosi väsynyt kaikesta rymyämisestä, koska se vain möllötti paikallaan, kun yleensä se on levoton ja hermostunut kisapaikalla. Itsekin olin aivan kaikkeni antanut, kun matkalla joutui niin jännittämään. No, rata menikin sitten sen mukaisesti. Perusradalta kaksi puomia putosi ja tuli yksi kielto ja yksi aikavirhe. Molemmat oli tosi väsyneitä ja olin tietysti pettynyt, mutta ennen kaikkea surullinen, koska en olisi voinut tehdä mitään harmilliselle tapaturmalle, mikä meille oli sattunut.
Viime viikonloppuna lähdettiin Lohjalle aivan uudella asenteella. Minä hoin itselleni mielessäni verryttelyalueella: "Mä voitan, mä voitan, mä voitan." Luokassa oli tullut paljon kieltoja ennen meitä, joten uskoin meidän mahdollisuuksiin. Kisat pidettiin isolla nurmipohjaisella derbykentällä ja Levanti tuntui verryttelyssä tosi hyvältä, joten minkään ei pitänyt mennä pieleen. Radalla kuitenkin jotain tapahtui, eikä Levanti enää vetänyt esteelle ollenkaan. Aina kun olimme estelinjalla sain käyttää kaikkia apujani saadakseni sen etenemään. Kaikki puomit kolisivat ja muutama putosikin, kunnes Lenkka kielsi ulos radalta. Ensimmäinen kielto tuli 6 b okserille ja toinen viimeisen esteen a-osalle. Viimeinen olisi ollut kolmoissarja, jonka olisin niin kovasti halunnut hypätä, mutta sarja alkoi suoraan ison tuomari-rekan edestä, jota Levanti pelkäsi. Ennen rataa olin kyllä kävelyttänyt sen monta kertaa rekan ohi, mutta radalla siitä ei voinut mennä. Tämä oli ehkä kauden suurin pettymys, koska kaikki meni verkassa ja kisoihin valmistautuessa niin hyvin, että odotukset olivat korkealla.
Seuraavaksi suuntaamme Hankoon Sea Horse Weekille kuun lopussa. Sieltä menemme muutamaksi päiväksi kotiin, jonka jälkeen lähdemme Ypäjälle derbykentällä pidettäviin rataharjoituksiin. Ypäjältä menemme suoraan Tampereelle kisaamaan meille Junior Cupin viimeistä osakilpailua, ennen finaalia. Lappeenrannan päätimme jättää väliin, koska se on niin kaukana.
Nyt siis vain toivotaan parempaa menestystä ja tehdään töitä sen eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti