lauantai 29. elokuuta 2015

SAKSA osa 2

Kisapaikat olivat vähän erilaisia!
Koko seitsemän Saksassa viettämäni viikkoa olin Kossun treenaamisen lisäksi tallissa myös töissä. Vaikka kotona täällä Suomessa olenkin tehnyt tallia tosi paljon ja erilaisissa paikoissa, oli kokemus aivan toisen lainen oikeasti isossa ammattilaisten paikassa. Kuulostaa taas tosi kliseiseltä, mutta oikeasti voin sanoa, että opin joka päivä jotain uutta! Ihan hevosten käsittelystä ja ratsastuksesta erilaisiin varusteisiin sain paljon uusia näkökulmia kotona aina niin arkiseen tekemiseen. Istuntanikin kehittyi huimasti, kun ratsastin päivittäin useita erilaisia hevosia niin sileällä, maastossa kuin esteilläkin.

Meitä tyttöjä oli tallilla töissä viisi ja muutama vain treenaamassa. Asuimme pienessä asunnossa tallin pihapiirissä, jossa jokaiselle oli oma huone joko yksin tai pareittain. Töitä teimme kuutena päivänä viikossa ja maanantait olivat aina hyvin ansaittuja vapaa päiviä. Silloin lähdimme aina metsän siimeksestä sivistyksen pariin ja kävimme shoppailemassa, syömässä tai esimerkiksi huvipuistossa :)


Perhepäivä Hansa Parkissa :)
Tavallisen tallipäivän aloitimme aina kello seitsemän aamulla. Silloin joku meistä alkoi aina laittaa hevosia kuntoon Nikelle ja Lauralle, jos he olivat kotona ja muut aloittivat aamutallin. Hevosten ruokinnan, ensimmäisen tarha- ja kävelykonevuoron viemisen sekä tallin siivoamisen jälkeen kävimme aina toisella aamupalalla ennen ratsastusten aloittamista. Aamupalan jälkeen ennen yhdeltä alkavaa päiväpaussia ehti yleensä liikuttaa kolme hevosta. Joskus se tarkoitti juoksutusta, joskus maastoja ja joskus ihan kentällä työskentelyä. Kullekkin meistä oli laitettu joka päivä tietyt tehtävät hoidettaviksi ja hevoset liikutettaviksi. Ne sai aina joka aamu tietää tallin seinälle ilmestyvästä listasta. Kun arjen rytmi on näin tiukka, oppi siinä myös hyvin tehokkaasti laittamaan hevoset kuntoon ja pois. Ensimmäisenä päivänä taisin päästä paussille vasta kahden jälkeen, kun ei oikein ollut tuo rytmi vielä hallussa ;D

Päiväpaussin jälkeen jatkoimme ratsastuksia. Iltapäivisin usein ratsastettiin myös omat hevoset joko itsenäisesti tai Niken tai Lauran silmän alla. Päivän pyrimme lopettelemaan siinä seitsemän aikoihin, mutta aina se ei ihan toteutunut.

Paljon oli myös kisapäiviä, jolloin joku joutui aina heräämään ennen kuin oli nukahtanutkaan letittämään ja puunaamaan hevosia. Kisapäivät myös yleensä venyivät myöhään kaikilta, kun odottelimme rekkoja illalla takaisin kotiin. Minä en joutunut onneksi heräämään kuin muutaman kerran tosi aikaisin. Kun kello soi 2.45, vaatii se kyllä jotain maagista supervoimaa saada itsensä ylös ja jonkin näköiset letit väännettyä hevoselle!

Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli elämäni paras seitsemän viikkoa! Tutustuin ihan super ihaniin ihmisiin ja nyt on jo kova ikävä kaikkia tyttöjä, Nikkeä ja Lauraa, hevosia ja koko paikkaa! Toivottavasti saan järkättyä ensi kesän niin, että pääsisin takaisin Saksaan treenaamaan.


Saksalainen tulkinta minun nimestäni ;D

Estekentältä
Maastot olivat ihan uskomattomia!
Nuorten laitumelle viemässä ruokaa




Viimeinen ilta :(

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Varmasti upea kokemus!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ihana saada positiivista palautetta :) Ja oli kyllä upea reissu, ei voi kun kiittää kaikkia osallisina olleita!

    VastaaPoista