Yhteenveto kisakaudesta

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne blogiin! Syksy on ollut enemmän kuin kiireinen viimeisten kisojen mennessä lukion aloituksen kanssa päällekkäin. Olen aloittanut myös saksan opiskelun tulevaisuuden ulkomailla kilpailemista ja valmentautumista ajatellen. Sponsorini Kirre ja hänen yrityksensä Kirpakat Oy tarjoavat myös hevossaksan opetusta ja olenkin saanut postissa jo ensimmäiset tehtävät liittyen omasta hevosestani ja kilpailemisesta kertomiseen.

Kulunut kesä on ollut aivan upea enkä koskaan osannut edes unelmoida kaikista mahdollisuuksista mitä eteeni on tullut. Useat eri sponsorit, valmentajat Riitta ja Anu, Jahnu, mummi ja pappa, tutut ja ystävät tallilla ja tietysti äiti ovat mahdollistaneet meidän ensimmäisen ehjän ja tavoitteellisen kisakauden. Ensi vuosi on helpompi aloittaa, kun on valmiina jo pohja ja tukiverkosto, johon tukeutua. Levanti ylitti odotukseni monessa tilanteessa, mutta kauteen mahtui myös suuria pettymyksiä ja tilanteita, joita en osannut odottaa.

Nyt kaivan kalenterin esiin ja muistelen kauden 2014 parhaita ja huonoimpia hetkiä :)

Kauden kohokohdat...

Kerava 27.4.

Kausi aloitettiin 100cm ja 110 cm luokilla Keravalla aluekisoissa. Meidän ensimmäinen kisareissu sujui hienosti ja Levanti käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Sijoituin 100 cm luokassa 13. ja 110 cm luokassa tuli yksi pudotus, joten sain olla tulokseen tyytyväinen. Täältä lähti mukaan kauden ensimmäinen ruusuke ;)

Turku 17.5.

Junior Cupin osakilpailu 115 cm ja sija 4.! Levanti meni kovaa ja hyppäsi hyvän nollaradan! Tämä oli meidän paras suorituksemme ja sijoituksemme Junior cupin osakilpailuissa koko kaudella. Matka Turkuun oli pitkä ja palasimme takaisin vasta yöllä. Levantin matkakäyttäytyminen ei ollut tässä vaiheessa vielä parhaimmillaan, joten takaisintulomatkalla se kolisteli traikussa vähän.

Ypäjän kisaviikko 8.-15.6.

Ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista! Yövyimme Kirren luona, tutustuin Riikka Harjulaan, kävin Kari Haimin valmennuksessa ja olin auttelemassa Carrus Dressagen väkeä ja he esittelivät minulle kasvatustoimintaansa. Viikko huipentui omiin kisoihini lauantaina ja sunnuntaina. Lauantain 110 cm luokassa sijoituin jaetulle ensimmäiselle sijalle, mutta ruusuketta en saanut, koska arvostelumenetelmänä oli A0. Sunnuntaina osallistuin Junioriderbyyn, joka on korkeudeltaan 120 cm. Olin ylpeä Levantista, koska selvisimme pitkän ja vaikean radan loppuun vain kolmella pudotuksella. Ensikertalaisiksi Derbykentällä olin tosi tyytyväinen molempiin suorituksiin!

Kirrellä Kivenkolon tallissa

Hangon Sea Horse Week 24.-26.7.

Ihana ilma, upeat puitteet, radat ja ihmiset! Vaikka kisamenestys ei ollutkaan merkittävä, oli kokemus sitäkin parempi. Levanti yöpyi ensimmäistä kertaa jabassa ja oli muutenkin kiireisessä kisaympäristössä mukana. Perjantaina hyppäsin 110 cm luokan, jossa tuli yksi pudotus ja lauantaina Junior Cupin 120 cm osakilpailun. Junnu Cupissa oli tosi hankala rata ja olin tyytyväinen, että päästiin perusrata 0 vp. Uusinnassa Levanti juoksi sarjaesteen b-osasta kerran ohi, mutta toisella kerralla sain sen ihan väkisin siitä yli. Tietysti se ei ole toivottu tilanne, mutta viimekisojen hylkäyksen jälkeen oli hyvä päästä näyttämään Lenkalle, että ohi EI mennä!

Tampere Summer Challenge 2.8.

Nollarata ja hyvät pisteet tyyliarvostelusta! En voisi enempää toivoa, mutta kuitenkin jäimme nipin napin sijoitusten ulkopuolelle. Se ärsytti tietysti, mutta olin Levantiin tyytyväinen, koska emme yleensä saa tyyliarvosteluluokista kovin mainittavia pisteitä Levantin laukan takia.

Helsinki 29.8.

Avoin 120 cm luokka ja sija 14.! Puhdas perusrata ja uusinta ja Levanti reagoi minun apuihini uusinnassa loistavasti. Olin erittäin tyytyväinen ja lähdin hyvillä mielin seuraavan päivän Junior Cupin finaaliin. Se ei kuitenkaan mennyt ollenkaan niin hyvin kuin odotin.

...ja pohjanoteeraukset

Helsinki 11.5.

Ensimmäisen kansalliset kisat minulle ikinä ja tietysti unelmoin heti voitosta! Jännitys kuitenkin pilasi kaiken ja Levanti kielsi ulos sarjan b-osalta. Minä olin aivan kauhusta kankeana radalle mennessä ja se tietysti vaikutti ratsastukseeni.

Korpilahti 29.6.

Matka oli älyttömän pitkä, yli kolme tuntia! Mennessä Levantille kävi pieni onnettomuus trailerissa, kun se sai jalkansa kiinnitysnarun yli. Naama sillä oli ihan ruvella, mutta eläinlääkäri antoi luvan startata. Matka oli väsyttänyt Lenkan ja radalta tulikin kaksi pudotusta ja yksi kielto. Luokassa oli kuitenkin niin vähän lähtijöitä, että osakilpailupisteitä kertyi muutama kaikesta huolimatta.

Lohja 6.7.

Levanti ei ollut ehkä vielä toipunut viikon takaisesta Korpilahden reissusta, koska se hyytyi radalla ihan täysin. Kaksi kieltoa ja hylkäys radalta, jonka piti olla meille kuin tehty, koska paikkana oli iso nurmikenttä. Pettymys oli valtava, koska verryttely oli sujunut hyvin.

Lappeenrannan Hevos Hippalot 9.8.

Kaksi pudotusta ja kaksi aikavirhettä ei sinänsä ole ihan surkea tulos, mutta niin pitkän ajomatkan jälkeen ei se kivaltakaan tuntunut. Aikataulut pettivät, pohja oli huono ja Levanti oli pohkeen takana. Fiilis jäi kaken kaikkiaan aika huonoksi koko kisoista.

Helsinki 30.8.

Junior Cupin finaali ja odotukset korkealla. Jos saataisiin hyvä tulos, olisi madollista saada ruusuke koko sarjakilpailusta! No, edellisenä päivänä oli jo sijoitus napattu, joten olisihan se liikaa vaadittu että tänäänkin sitten. Minua vähän ennen tapahtui radalla toiselle ratsastajalle onnettomuus ja kisat keskeytyivät noin puoleksi tunniksi. Kun Levati oli ollut vielä verkassakin erityisen huono, oli luottamus hevoseen tipo tiessään. Puomit kolisivat kunnes kolmoissarjalta tuli hylkäys. Olin helpottunut kun pääsin radalta pois, mutta siinä unelmat sarjakilpailumenestyksestäkin hävisivät.

Ypäjä 28.9.

Kansallisissa joukkuemestaruuksissa oman seuran edustajana. Rata oli kiva ja olin varma, että selviytyisimme siitä kunnialla loppuun. Lenkka kuitenkin taas hyytyi ja kielsi ensimmäisen kerran kakkoselle ja toisen kerran vitosen a-osalle. Taas tuli hylätty tulos, vaikka ei meidän joukkue muutenkaan pärjännyt kovin hyvin.

Kesäpoika :)

Kauden varrelle en tosiaankaan osannut odottaa noin monta hylättyä tulosta. Ne on kuitenkin valmentajan kanssa analysoitu ja ensi kaudella tavoitteeni onkin saada tasaisen hyvää tulosta nyt, kun tunnen Levantin ja kisakiemurat vähän paremmin.

Vielä olisi tarkoitus lähteä marraskuun lopussa Tampereelle hyppäämään joku 110 cm luokka niin, että saataisiin kausi päätettyä hyvään rataan :)

P.S. Yritän laittaa lisää kuvia ja videoita radoista myöhemmin:)

Kova kisatahti!

Nyt viimeisen reilun viikon aikana ollaan me ehditty käydä jopa kolmissa eri kisoissa! Näin loppukesästä kisoja näyttäisi olevan melkein joka viikonloppu. Se on ihan mahtavaa, varsinkin nyt, kun en enää jännitä reissuja niin paljon vaan pystyn nauttimaan niistä. Kova tahti tuo kuitenkin myös paljon haasteita Levantin palautumisen ja seuraaviin kisoihin valmistautumisen suhteen. Valmennukset jäävät myös paljon vähemmälle, koska kisojen väliin mahtuu vain muutama kunnon treenipäivä kävelytysten lisäksi.

Eli torstaina 24. päivä lähdimme ajamaan kohti Hankoa ja Sea Horse Week -kilpailuja. Sää matkalla näytti huolestuttavan kostealta, mutta onneksi paikan päällä aurinko paistoi. Tällä kertaa saimme lainaan hieman uudemman mallin traileria Hyyppärästä, josta saimme ikkunat auki matkan ajaksi. Traikku oli myös paljon valoisampi ja Levanti matkustikin siellä ihanan rauhallisesti.

Soudetaan Hankoon

Levanti jaba-karsinassa

Ajoimme Hankoon jo torstaina, vaikka itse kilpailin vasta perjantaina ja lauantaina. Tämä oli ensimmäinen kerta kun yövyimme kisapaikalla, mikä vähän jännitti. Onneksi kaikki sujui loistavasti ja Lenkka osasi käyttäytyä tosi hyvin! Reissu oli kaiken kaikkiaan ihana, kun itsekin pääsi nauttimaan kesäkaupungista ja meren rannasta. Tunnelma oli kuin pienellä lomamatkalla, lukuun ottamatta yöpymistä meidän viiden tähden maasturissamme ;)

Perjantaina osallistuin 110 cm alueluokkaan, minkä tarkoituksena oli lähinnä saada Levanti taas vauhtiin viimeisten epäonnistuneiden kisojen jälkeen. Siinä tarkoituksessa se kyllä onnistui, mutta kyllä perusradan viimeinen pudonnut puomi vähän jäi ärsyttämään. Onneksi Lenkka tuntui radalla taas omalta itseltään viimeisten takapakkien jälkeen.

Lauantaina lähdin hyvillä mielin kisaamaan Junior Cup luokkaan. Rata oli tosi haastava, mutta onneksi olin sulatellut sitä jo yön yli, kun kävimme illalla äitin kanssa jo tirkistelemässä rakennettua rataa aamuluokkaa varten. Arvosteluna tällä kertaa oli 367.1/taitoarvostelu. Eli se tarkoittaa että perusradan virheittä suorittaneet pääsevät suoraan toiseen vaiheeseen, jossa tuomarit arvostelevat ratsukon "tyylikkyyttä". Aluksi tavoitteena oli vain selvitä super haastavasta perusradasta ja sitten kun pääsin toiseen vaiheeseen, meinasin jo unohtaa missä on seuraava este! Toisessa vaiheessa keskityin ehkä liikaa tyylikkääseen istuntaan ja unohdin ratsastaa eteenpäin. Yksi puomi putosi ja kerran Lenkka pääsi juoksemaan ohi viimeisestä sarjasta, ennekuin suutuin sille. En tosiaan halunnut hylättyä tulosta, joten toisella kerralla komensin sitä raipalla ja "kannustin"(karjaisin) äänellä. Päästiin rata loppuun, mutta tietysti tyylipisteet, eivät olleet kovin korkeat. Jäimme yhdeksänsiksi kun seitsemän ratsukkoa sijoittui. Vähän harmitti, mutta onneksi yhdeksännestäkin tilasta saa kerrytettyä sarjakilpailupisteitä.

Viime lauantaina lähdimme käymään Tampereella kisoissa. Täälä kertaa mukaan tuli onnenhoitajamme Sanni, joten reissusta saatiin muutama kuvakin. Huomattiin äitin kanssa, että aina kun Sanni on mukana, kisat sujuu melko hyvin. Tampere Summer Challenge -kisoissa Junior Cupin arvosteluna oli taas taitoarvostelu, jossa Levanti ei ole ehkä parhaimmillaan, koska tuomarit usein rokottavat pisteitä pitkästä ja ei niin aktiivisesta laukasta. Kuitenkin puhtaan radan jälkeen päädyimme taas tloksissa toisiksi ei sijoittuneiksi. Tietysti olisi kiva saada ruusukekin matkaan joskus, mutta taas kerrytimme cuppipistetiliämme 12 pisteellä.

Seuraavana päivänä osallistuimme oman seuran järjestämiin Polo Jump -kilpailuihin. 110 cm radalla putosi yksi puomi, mutta annoin sen Levantille anteeksi, kun se oli edellisenä päivänä tehnyt niin hyvää työtä Tampereella.

Tunnelma on viime viikkojen aikana ollut aika kuuma, mutta toivottavasti säät viilenisivät nyt syksymmällä hieman. Seuraavana viikonloppuna lähdetään ajelemaan Lappeenrantaan ja siitä muutaman viikon päästä onkin jo Junior Cupin finaali Helsingissä. Toivotaan menestystä loppukauteen!

Ja nyt tänne loppuun on ihan pakko hehkuttaa, että tällä hetkellä olen Junior Cupin sarjakilpailutilanteessa KUUDENTENA! Joten pidetään peukkuja, että saadaan vähintäänkin pidettyä nykyinen sijoitus finaaliin asti! :)

Hankoon valmistautumista

Ensi viikon torstaina pakkaamme taas omat ja Levantin kamat ja lähdemme kolmen tunnin ajomatkalle Hankoon. Siellä järjestetään vuosittainen Sea Horse Week -kisatapahtuma keskellä kaunista kesäkaupunkia. Kisoihin valmistautumista on mietitty tällä kertaa erityisen tarkasti, viimeisten kahden kisan mentyä niin sanotusti penkin alle.

Levanti on nyt vaihtanut tallipaikka Heponiitystä myöskin Hyyppärässä Hyvinkäällä sijaitsevaan Hirsitalliin. Kotiutumista ja hevosen hyvinvointia on tarkkailtu ja kaikki on kyllä mennyt aivan loistavasti. Lenkka pääsee omalle isolle laitumelle kahdeksaksi tunniksi päivässä, jonka jälkeen se syö kaurat ja heinät jättämättä murustakaan jäljelle! Tallissa on ruokinta neljä kertaa päivässä, joten ajattelimme, ettei nirso hevosemme ehdi syödä edellisiäkään ruokia, kun seuraavat jo kaadetaan kuppiin. Toisin kuitenkin kävi ja nyt on tosi kiva laittaa iltaruokiakin ämpäriin valmiiksi, kun tietää, että elektrolyytit, vitamiinit ja valkosipulirouheet eivät jää kuppiin.

Treenit ovat sujuneet hyvin ja Riitan ja Anun valmennuksissa on käyty säännöllisesti. Kouluvalmennukset pidetään nykyään vain puolen tunnin mittaisina. Riitta sanoikin, että lyhyempi harjoitus voi olla Levantin tyyppiselle hevoselle parempi, kuin tunnin mittainen treeni.

Anun tunnilla toissapäivänä tehtiin kavalettikiemuroita ja viiden pienemmän esteen sarjaa. Tunti meni hyvin, vaikkei Levanti kovin innoissaan ollutkaan. Anu antoi hyvän vinkin pohkeen käyttöön, koska käytin jalkaa vaan enemmän ja enemmän ja Levanti reagoi vähemmän ja vähemmän ja haluamme kehittää sitä päinvastaiseen suuntaan.

Anun kehotti meitä pudottamaan Levantin laidun ajan puoleen alkuviikosta, jotta se olisi vähän energisempi loppuviikon kisoihin. Torstaina lähdemme siis ajamaan Hankoon ja ensimmäinen kilpailupäivä on perjantai. Silloin hyppään 110 cm alueluokan lauantain Juniori Cupin pohjalle. Perjantain luokka on tarkoitus päästä ratsastamaan sujuvasti läpi niin, että launtaina voimme lähteä radalle itsevarmoina ja hyvillä mielin.

Alustava ensi viikon ohjelma:

Ma -Koulutreeniä hyvällä hengellä, laidunaika pudotetaan puoleen

Ti -Kavalettityöskentelyä

Ke -Kävely

To -Lähtöpäivä, hyvin kevyt ratsastus mahdollisuuksien mukaan kotona tai kisapaikalla

Pe -110 cm alueluokka

La -120 cm Junior Cup, kotiin tulo

Su -Kävelyä ja venyttelyä, laidunaika takaisin 8h

Näillä eväillä pitäisi kisat sujua parhaiten!
Vaikka Sanni ei lähdekään meidän mukaan, niin toivottavasti saadaan otettua jotain kuvia kauniista kisapaikasta ja merenranta kaupungista.

Epäonnistumisia ja harmillisia tapaturmia

Tällä kertaa kirjoittelen blogiin ihanista Ypäjän maisemista. Tulimme pariksi päiväksi tänne kuuntelemaan Piia Pantsun valmennuksia ja nauttimaan kesästä, mutta päätimme jättää Levantin kotiin kisareissun jälkeen. Pantsun valmennukset pidettiin derbykentällä ja oli tosi jännää nähdä, miten erilaiset hevoset opetettiin hyppäämään erikoisesteitä, kuten bankettia ja pitkää vettä. Olin taas entistä iloisempi siitä, miten kiltisti ja rohkeasti Levanti hyppäsi ne ensimmäistä kertaa kisoissa, kun näin miten toisia hevosia yritettiin saada banketillekin jopa puoli tuntia! Maanantaina pääsin kuuntelemaan Pantsua vähän lähempääkin, kun näin Karin ja tarjouduin nostelemaan puomeja kentälle.

Kalenteriin on siis kertynyt jo kahdet kisat viime viikoilta. Kummissakaan ei kyllä ole ollut mitään kehuttavaa, joten päätin kirjoittaa niistä vain lyhyet tekstit.

Toissa viikonloppuna kävimme siis kolmen tunnin ajomatkan päässä Korpilahdella Juniori Cupin osakilpailussa. Menomatkalla meille kävi ensimmäinen pieni "onnettomuus" trailerissa, kun Levanti sai vasemman jalkansa kiinnitysnarun yli ja sen turpa jäi jumiin puomin taakse. Traikku alkoi heilumaan ruuhkaisella tiellä niin paljon, että meidän oli pakko pysähtyä. Tilanne saatiin korjattua, mutta kauhulla odotettiin, onko hevonen kunnossa, kun päästään kisapaikalle. Paikanpäällä pyydettiin eläinlääkäri tarkistamaan hevonen, eikä muita jälkiä ollut kun pintahaavoja päässä ja takajalassa. Onneksi saimme kilpailuluvan, niin ettei heti tarvinnut lähteä kotiin.

Huomasin, että Lenkka oli tosi väsynyt kaikesta rymyämisestä, koska se vain möllötti paikallaan, kun yleensä se on levoton ja hermostunut kisapaikalla. Itsekin olin aivan kaikkeni antanut, kun matkalla joutui niin jännittämään. No, rata menikin sitten sen mukaisesti. Perusradalta kaksi puomia putosi ja tuli yksi kielto ja yksi aikavirhe. Molemmat oli tosi väsyneitä ja olin tietysti pettynyt, mutta ennen kaikkea surullinen, koska en olisi voinut tehdä mitään harmilliselle tapaturmalle, mikä meille oli sattunut.

Viime viikonloppuna lähdettiin Lohjalle aivan uudella asenteella. Minä hoin itselleni mielessäni verryttelyalueella: "Mä voitan, mä voitan, mä voitan." Luokassa oli tullut paljon kieltoja ennen meitä, joten uskoin meidän mahdollisuuksiin. Kisat pidettiin isolla nurmipohjaisella derbykentällä ja Levanti tuntui verryttelyssä tosi hyvältä, joten minkään ei pitänyt mennä pieleen. Radalla kuitenkin jotain tapahtui, eikä Levanti enää vetänyt esteelle ollenkaan. Aina kun olimme estelinjalla sain käyttää kaikkia apujani saadakseni sen etenemään. Kaikki puomit kolisivat ja muutama putosikin, kunnes Lenkka kielsi ulos radalta. Ensimmäinen kielto tuli 6 b okserille ja toinen viimeisen esteen a-osalle. Viimeinen olisi ollut kolmoissarja, jonka olisin niin kovasti halunnut hypätä, mutta sarja alkoi suoraan ison tuomari-rekan edestä, jota Levanti pelkäsi. Ennen rataa olin kyllä kävelyttänyt sen monta kertaa rekan ohi, mutta radalla siitä ei voinut mennä. Tämä oli ehkä kauden suurin pettymys, koska kaikki meni verkassa ja kisoihin valmistautuessa niin hyvin, että odotukset olivat korkealla.

Seuraavaksi suuntaamme Hankoon Sea Horse Weekille kuun lopussa. Sieltä menemme muutamaksi päiväksi kotiin, jonka jälkeen lähdemme Ypäjälle derbykentällä pidettäviin rataharjoituksiin. Ypäjältä menemme suoraan Tampereelle kisaamaan meille Junior Cupin viimeistä osakilpailua, ennen finaalia. Lappeenrannan päätimme jättää väliin, koska se on niin kaukana.

Nyt siis vain toivotaan parempaa menestystä ja tehdään töitä sen eteen! 

Ypäjän viikko

          

Kirre otti ihania kuvia kisoista!

No niin, vihdoin olen toipunut viikon Ypäjä-reissusta ja kaivanut jostain aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogiin. Koko viime viikon vietin siis Ypäjällä Levantin kanssa Kirren Kivenkolon tallissa muutaman kilometrin päässä Hevosopistolta. Kirre oli järjestänyt minulle kaikkea kivaa tekemistä pitkin viikkoa, joten tylsää hetkeä ei ollut! Viikko oli vähintäänkin seikkailu kun nukuttiin äitin ja koirien kanssa tallin satulahuoneessa säästäen taas pitkän pennin :D Viikossa kerkesi tapahtua niin paljon ja opin valtavasti Levantista uusia asioita, joten jäsentelen ne tässä näin päiviksi.

Sunnuntai ilta
Illalla siis saavuimme Kivenkoloon ja Levanti pääsi heti tutustumaan uusiin Ypäjän kavereihin Amerikan miniatyyritammoihin Skyhin ja Mantaan. Kirre oli ihanasti jakanut luksus-pihattonsa kahteen osaan, joista isompaan Lenkka pääsi viettämään yötänsä. Minä laitoin retkisängyn kasaan ja jäin järjestelemään tavaroita, kun äiti lähti takaisin kotiin leikkauttamaan murtuneen kätensä.

Maanantai
Aamulla heräsin kuudelta ja puoli seitsemältä laitoimme Kirren kanssa hevoset laitumelle. Levanti sai olla muutaman tunnin aamukasteisella laitumella Skyn ja Mantan vieressä ja sillä välin siivosimme Kirren kanssa pihaton ja höyrytimme hieman aamuheinää Happy Horse -heinähöyryttimellä.
Maanantaina menin ensimmäisen kerran tutustumaan ja auttelemaan Carrus Dressagen tilalle. Carruksella siis kasvatetaan todella laadukkaita kouluratsastus varsoja, jotka ovat jo muutaman vuoden aikana menestyneet kansainvälisesti. Niirasen perhe oli todella mukava ja oli upeaa kuulla kaikista kasvatukseen liittyvistä asioista.
Illalla kävin ratsastamassa Levantin Kirren omalla kentällä eikä se ollut ollenkaan pörheänä uudesta paikasta, mikä olisi ollut kyllä vaihteeksi ihan toivottavaa!

Tiistai
Tiistai aamuna sama rutiini Lenkan laiduntamisen kanssa jatkui. Tässä vaiheessa viikkoa säät olivat vielä kohtuullisen hyvät, vaikka tosi kylmä olikin. Tiistaina menin toisen kerran Carrukselle, missä päästiin laitumen rakennus puuhiin. On upeaa katsoa varsojen kirmailevan isoilla laitumilla. Tänä keväänä syntyneiden lisäksi laitumilla oli kaksivuotiaiden ja kolmevuotiaiden ryhmät sekä orien pihatto. Sen lisäksi oli muutama vanhempi, joita tilalla käyvät ratsuttamassa maan parhaat nuorten hevosten kouluttajat. Tiistaina tapasin yhden ratsuttajista, Salla Varentin, ja sain seurata, kun hän ratsasti neljävuotiasta kouluhevosta.
Tiistaina äitikin tuli koirien kanssa takaisin ja toi onneksi lisää vaatteita, kun tämä Suomen kesä oli taas päässyt yllättämään. Levantikin oli ratsastaessa paljon parempi ja liikkui aktiivisemmin, kun tein väistöharjoituksia kentällä.

Keskiviikko 
Levantin syömättömyys alkoi jo pikku hiljaa huolestuttaa. Höyrytetyt ja tuoksuvat heinät jäivät verkkoon kaurasta ja iltamössöistä puhumattakaan. Moottori toimi nyt enää ainoastaan laidunruoholla, mitä se pääsi syömään kahdesti päivässä muutaman tunnin ajan. Keskiviikkona menin ensimmäisen kerran tutustumaan ratsuttaja Riikka Harjulan päivään ja hänen toimintaansa. Riikan yritys Callisto horses kasvattaa ja ratsuttaa nuoria hevosia sekä jällenmyy mm. rehuja. Juttelin Riikan kanssa Levantista ja hän kannusti minua ehdottomasti jatkamaan sen kanssa vielä ainakin muutaman kauden. Hän myös antoi meille testaukseen säkillisen Pavon Gold E pellettirehua, millä he kuulemma valmistelevat oreja oripäiville. Siitä siis pitäisi energiaa saada, mikäli prinssi von Levantille vain sattuu maistumaan. Tähän asti ainakin on kelvannut!
Keskiviikkona olin ensimmäisen kerran Kari Haimin valmennuksessa Ypäjän Metsäkentällä. Levanti oli ihan tuskallisen ja hävettävän laiska, joten teimme vain vähän kavalettiharjoituksia. Kokeilimme samalla myös Kirren vanhaa estesatulaa, mutta se ei oikein minun istunnalleni sopinut.

Torstai
Kirre oli Naantalin Musiikkijuhlilla, joten hoidimme äidin kanssa pienet ja Levantin aamulaitumille ja pihaton siistiksi. Toinen Karin valmennus pidettiin Haimi-hallissa sateen vuoksi. Nyt Lenkka oli jo parempi ja päästiin vähän hyppäämäänkin kuitenkin vähän kisoja varten säästellen. Oli kyllä etuoikeutettu olo, kun päästiin treenaamaan yksin Kari Haimin kanssa itse Haimi-hallissa! Sain ihan super hyviä neuvoja Levantin laiskuuden postamiseksi. Vatsalihastreeniin paras harjoitus on kuulemma rappuset, mitkä kotoakin maastoradalta löytyy, joten niitä voi treenata vaikka joka päivä. Kari oli myöskin sitä mieltä, että Levanti on minulle ihan sopiva ensimmäinen hevonen. Tuntuu tosi kivalta, kun Ypäjän ammattilaiset suhtautuvat meihin ratsukkona positiivisesti ja kannustavasti :)

Perjantai 
Talliin saapui kotoakin estevalmennuksista tuttu Lotto-kaveri, joten kaikki hevoset päätettiin ottaa seuraavaksi yöksi sisään. Olin iltapäivällä vielä toisen kerran Riikan mukana katsomassa, kun hänen valmentamansa ratsukko starttasi helppoA luokassa. Riikka ja hänen porukkansa oli tosi mukava ja oli ihana tutustua heihin! Illalla kävin Levantin kanssa parinkymmenen minuutin maastoreissulla ihanissa Ypäjän maastoissa, jotka lähtevät suoraan Kivenkolon tallin takaa. Levanti näytti tykkäävän, kunnes alkoi sataa kaatamalla ja sitten kenelläkään ei ollut enää kivaa. Illalla irtojuoksutimme Kirren kanssa pikkuiset ja se oli ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan tehnyt ja nähnyt! Tytöt kiihdyttivät kentän päästä päähän ja pukittelivat minkä kerkesivät. Harmi ettei saanut yhtään kuvia siitä!

Lauantai
Ensimmäinen oma kisapäivä. Osallistuin siis derbykentällä järjestettävään 110 cm alueluokkaan, joka sisälsi erikoisesteitä. Levanti oli verkassa huolestuttavan laiska, mutta radalla se taas tapansa mukaan innostui. Rata meni tosi kivasti ja selvitettiin kaikki erikoisesteet ongelmitta. Pääsimme radan toiseen vaiheeseen ja siinä putosi yksi puomi. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tulokseen, eikä luokassa tullutkaan kuin kaksi 0/4 vp tulosta ja sijoituimme jaetulle ensimmäiselle sijalle. Harmittavasti kuitenkin A0/A0 arvostelun mukaan ainoastaan nolla tulokset saavat ruusukkeen, joten me jäimme tyhjin käsin.

Banketti

Kuivahauta

Sunnuntai -viimeinen pinnistys
Sunnuntaina osallistuimme haastavaan Junioriderbyyn, joka hypätään 120 cm tasolla. Verkassa oli ihanan tilavaa, koska luokassa oli vain kymmenen lähtijää. Verkka tuntui hyvältä, mutta heti radalle lähtiessä tunsin Levanti olevan tosi väsynyt. Pelästyin itse, että miten me selvitään pitkästä derbyradasta, jossa on 16 hyppyä ja erikoisesteitä, jos starttikin oli jo nihkeä. Rata meni kuitenkin ihan kiitettävän hyvin, koska saimme vain kolme pudotusta. Kakkonen johtui rytmin sekoamisesta Lenkan ihmetellessä kentän toista päätä ja puskan takaa ilmestynyttä valmistautuvaa ratsukkoa. Kasi putosi, kun unohdin tasapainottaa Lenkkaa ennen hyppyä ja kevyet valkoiset lankut tippuvat herkästi. Viimeistä en oikein ymmärrä, koska hyppypaikka oli täydellinen, mutta ehkä Levanti oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut nostaa jalkojaan ison okserin yli :D

Viimeinen okseri putosi takajaloilla

Viikko oli pitkä ja touhua täynnä. Saimme hurjasti kokemusta eri kentistä ja etenkin kuljettamisesta. Nyt kun huomasimme Levantin syövän huomattavasti paremmin sisällä kuin pihatossa, tulimme siihen tulokseen, että vaihdamme tallipaikkaa. Kun Heponiittyyn on tulossa pihatto, tuntui kilpaileminen mahdottomalta hevosella, joka ei syö mitään. Vaihdamme tallia jo huomenna perjantaina. Saimme karsinan n. 11 km päästä Pirttimäen tallista, jossa Levanti pääsee ulkokarsinaan. Kirjoitan Levantin kotiutumisesta heti kun mahdollista!

Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän kauhean romaanin, vaikka varmasti jotakin tärkeää unohtui vielä mainita!

Toipumista viime viikonlopun Ypäjä reissusta :)

Nyt vasta ehdin ja jaksan kirjoittaa blogiin viime viikonlopun Ypäjä reissusta ja siitä palautumisesta kotona. Peruskoulu loppui siis minun osaltani eilen 9.83 keskiarvolla. Nyt toivottavasti jää enemmän aikaa kirjoitella blogiin ja kuvailla Levantia. :)

 Viime perjantaina lähdettiin siis kohti Ypäjää ja Kirren Kivenkolon tallia. Matka sujui mainiosti ja paikalle löydettiin muutaman mutkan kautta. Kivenkolon talli sijaitsee siis n. neljän kilometrin päässä Hevosopistolta ja derbykentälle sieltä pääsee kävellen rauhallista metsäreittiä pitkin. Me kuitenkin menimme autolla lauantaina kisa-alueelle ja matka onnistui kyllä niinkin. Levanti käyttäytyi vieraassa paikassa tosi kiltisti vaikka jättikin kauroja jonkin verran syömättä niin kuin yleensäkin stressaantuneena. Kivenkolon tallissa ei ollut saamaan aikaan muita majoittujia, joten Levanti oli tallissa kolmisin Kirren kahden miniatyyrihevosen kanssa. Niissäpäs olikin ihmettelemistä! :D Talli on todella ihana ja siisti ja omalla kentällä, pihatolla, tarhoilla ja laitumella varustetussa paratiisissa keskellä metsää, mutta kuitenkin lähellä opistoa on hevosille ihanteellinen majoituspaikka.

Lauantaina osallistuin juhlakentällä järjestettäviin kansallisiin kisoihin, jossa hyppäsin pitkästä aikaa 120 cm radan. Luokka oli juniorisarjan osakilpailu, vaikka me ei tällä kaudella olekaan kierretty sitä sarjakilpailua. Rata ei mennyt katastrofaalisen huonosti, mutta ensimmäinen okseri putosi, mikä kyllä harmitti ihan vietävästi! Onneksi Anu oli katsomassa radan ja kertoi heti sen jälkeen hyvät ja huonot puolet. Ensimmäistä hyppyä lähestyttäessä minun olisi pitänyt pitää ohjat enemmän käsissä ja ottaa puolipidäte ennen lähtölinjaa. Olen niin tottunut siihen, että aina pitää pyytää vähän enemmän laukkaa ennen starttia enkä yhtään miettinyt mitään muuta. No opinpa tästäkin siis jotain.

Reissusta palattiin myöhään lauantai-iltana. Seuraavana päivänä Levantin kanssa käytiin kävelyllä ja syöttelemässä. Tällä ja ensi viikolla valmistaudutaan taas Ypäjälle lähtöön. Derby-viikonlopuksi olisi tarkoitus saada joltain kyyti Kivenkolon tallille, koska äiti ei voi nyt ajaa autoa, kun putosi Levantilta ja mursi kätensä. Viikon ajan olisi tarkoitus Ypäjällä touhuilla mm. käydä tutustumassa muutamana päivänä Carrus Dressagen kasvatustoimintaan ja seurata myös Riikka Harjulan päivärutiineja. Tapasin Riikan ja Carruksen Helena Niirasen jo viime reissulla ja he tuntuivat kyllä tosi mukavilta ja ammattitaitoisilta ihmisiltä.

En malta odottaa seuraavaa reissua ja varsinkin Finnderbyn näkemistä! :)
Tässä muutamia Mira Liukon ottamia kuvia kisapäivältä. Yövyimme Miran luona ja oli kyllä hassua katsoa vanhoja kuvia äidin ja Miran nuoruudesta ja samoista talli kuvioista :)

Muistoja, tänään käytiin moikkaamassa poneja niiden uudella laitumella. Oliverilla minä olen ratsastanut ensimmäisellä ponitunnillani yhdeksän vuotta sitten <3

Hyvää kesälomaa kaikille!