keskiviikko 4. tammikuuta 2017

2016 -mitä jäi käteen?


Ei tainnut jäädä mitään.

Tai oikeastaan todellinen tuomionpäivä koittaa vasta tammikuun puolessa välissä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ettei hyvältä näytä. Parin viikon päästä on nimittäin aika viedä Costa jälleen klinikalle kavion kontrollikuvaa varten ja kuulemaan eläinlääkärien arviot sen mahdollisesta tulevaisuudesta.

Reilu vuosi sitten, syksyllä 2015, Costa voitti Ypäjällä nelivuotiaiden estehevosten laatuarvostelun. Sitä voittoa seurannut vuosi on ollut väistämättä elämäni rankoin ja dramaattisin.

Alkuvuodesta 2016 alkoivat treenit pikkuhiljaa takkuilla, kun Kossu alkoi harrastaa muun muassa seinien potkimista ja ihmeellistä kieltelyä. Aika nopeasti meno muuttui sellaiseksi, ettei me treeneissä päästy enää yhdenkään esteen yli. Ongelman syytä yritettiin löytää eri tutkimuksilla ja ratkaista antamalla hevoselle muutaman viikon lepotauko ja hierontoja. Vikaa ei löytynyt ja meno treeneissä jatkui samanlaisena, joten seuraavaksi laitettiin valmentaja selkään, jos vikana olisikin asennevamma Costan korvien välissä. Välillä saimme tehtyä parempia treenejä, mutta pääsääntöisesti sama meno jatkui.

Kevät olikin sitten yhtä helvettiä. Treenit sujuivat vaihtelevasti, toisinaan hypättiin upeasti jo isompaa rataa, toisinaan lensin satulasta kolme kertaa 45 minuutin aikana. Muutamat ensimmäiset kisat sujuivat hyvin suunnitellusti, mutta pikkuhiljaa alkoi tuloksetkin muuttua nollaradoista hylätyiksi. Viimeiset kisat, joita yritimme taisi olla jotkin 1-tason harjoituskilpailut Nurmijärvellä, missä tulokseksi tuli 90 cm-hyl ja 100 cm-hyl. Treenaaminen ja kisaaminen alkoi tässä vaiheessa olla jo melko tuskaisaa. Seinä oli tullut vastaan ja en tiennyt pitäisikö jatkaa yrittämistä vai luovuttaa. En kuitenkaan tiennyt mitä kaikkea on vielä edessä. Nyt, kun mietin tuota aikaa, tekisin mitä vain, että pääsisin siihen takaisin.

Heinäkuussa Costa loukkasi jalkansa riehuessaan tarhassa. Ongelma paikallistettiin vasempaan etukavioon. Ensin hoidettiin kaviopaisetta, ei auttanut. Vietiin klinikalle ja kavio kuvattiin. Kuvassa ei näkynyt mitään. Eläinlääkäri määräsi kaksi viikkoa kävelyä, sen jälkeen kaksi viikkoa sileällä työskentelyä ja takaisin hyppäämään. Me käveltiin, aloitettiin ratsastus uudestaan rauhallisesti ja lopulta varattiin hyppäri. Hyppytreeni sujui kuin unelma. Costa ei ollut puoleen vuoteen hypännyt niin kuuliaisesti ja laadukkaasti. Enpä sinä päivänä tiennyt, että se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi. Treenin jälkeisenä päivänä hevonen oli taas aivan kolmijalkainen. Taas lisää kävelyä.

Syksy alkoi jo kolkutella ovella, kun kutsuimme eläinlääkäri Mona Wendelinin käymään tallissa katsomassa Kossua. Costa vastasi kavionivelen piikitykseen, joten Mona suositteli viemään sen taas klinikalle uudestaan kuvattavaksi.

Perjantai 23.9.2016. Kossun klinikkapäivä. Heti, kun tulen ulos ruotsin kirjoituksista soitan äidille. Äiti sanoo vain tule kotiin, ei ole hyviä uutisia. Kotona äiti kertoo, että Costan kavioluuhun on jostain tuntemattomasta syystä kehittynyt reikä. Luussa on todennäköisesti bakteeriperäinen tulehdus eli osteomyeliitti tai kasvain. Eläinlääkäri antoivat hyvin vähän toivoa paranemisesta.

Sen päivän jälkeen kaikki muuttui. Enää ei odotettu seuraavia treenejä vaan keskityttiin mahdollisiin hoitoihin. Antibiootit eivät vaikuttaneet, joten tulehdus rajattiin ulos. Eläinlääkärit arvuuttelivat olisiko kaviossa kasvain vai jonkinlainen kysta. Mikä tahansa se sitten onkin, sitä ei voinut poistaa, koska kavio olisi vaurioitunut liikaa. Hoitona ainoastaan erikoiskengitys, mikä ottaa painetta pois kavion kipeältä alueelta.

Eläinlääkärit ihmettelivät, miten heinäkuu-syyskuu välillä hevosen terveeseen kavioluuhun oli kehittynyt huomattava reikä ikäänkuin ilman mitään syytä. Hoitoa ei oikein osattu määrätä muuta kuin kävelyä tammikuuhun asti ja sitten uudestaan kontrolliin. Mitään takeita paranemisesta ei ole ja hyvin todennäköiseltä näyttää, että Costa ei hyppää enää koskaan.