Turussa neljänsiä!

Eilen myöhään illalla tai oikeastaan jo yöllä kotiuduttiin Junior Cupin toisesta osakilpailusta Turusta. Kisat olivat vasta minun toiset kansalliset, mutta jännitin jo paljon vähemmän kuin viimeksi. Ajomatka oli pitkä, melkein kolme tuntia,  ja kun luokka alkoi vasta illalla klo 19.30, meni kotiin paluu tosi myöhäiseksi. Levanti oli rankan päivän ja pitkien ajomatkojen jälkeen talliin palatessa toosi väsynyt ja oikein ahmi heinää karsinassa. Olipa ihanaa pestä se ja laittaa flanelli kuosinen fleese-loimi päälle onnistuneen päivän jälkeen! :)

Luokka oli siin Junior Cupin toinen osakilpailu, joka järjestettiin Turussa Artukaisten ratsastuskeskuksessa. Estekorkeus oli 115 cm. Rata oli minun mielestäni paljon haastavampi kuin viimeksi Laaksolla ja se vähän jännitti. Onneksi pääsin taas kävelemään radan äidin kanssa, kun Sanni piti sillä aikaa huolta Levantista. Verkassa Lenkka tuntui tosi hyvältä ja oli innostunut kisatilanteesta. Niinkuin ei yleensäkään, me ei hypätty paljoa, vaan sen verran, että lihakset saa lämmitettyä ja minun jännitys vähän purkaantuu. Kun me mentiin radalle odottamaan omaa vuoroa, putosi edellinen ratsastaja selästä. Tietysti harmitti hänen puolesta, mutta samalla meille jäi vähän ekstra aikaa käydä tutustumassa radan jokaiseen esteeseen ennen omaa suoritusta.

Vähän kuvia verkasta

Lähestyessä ykköstä, ajattelin, että tällä kertaa ei voi käydä samalla tavalla kuin viimeksi. Pyysin Levantia laukkaamaan vielä reippaammin ja rohkaisin raipalla. Rata meni alusta loppuun tosi hyvin ja päästiin vielä toinen vaihekin puhtaasti! Radassa oli etukäteen mietittynä muutama paha paikka esimerkiksi sarja, joka hypättiin suoraan myyntitelttoja ja jätskikojua kohti. Onneksi selvisimme nekin ongelmitta kun muistin kannustaa Levantia, enkä vain odottaa täydellistä hyppyä tekemättä mitään. Erityisen lennokas hyppy tuli viimeiselle vesimatto pystylle!

Video radasta

Palkintojenjaossa

Suorituksen jälkeen en voinut lopettaa hymyilemistä, koska radalle mennessä tietysti toivoin parasta, mutta olin myös varautunut pahimpaan Laakson kisojen jälkeen. Jäimme odottamaan tuloksia ja viimein kuulutettiin, että olin sijoittunut luokassa neljänneksi! Kuusi parasta pääsivät palkintojenjakoon, joten Levantille laitettiin vielä satula selkään ja minulle takki päälle. Olin aivan pää pilvissä, koska olin ajatellut etten koskaan voisi sijoittua missään, koska Lenkka on niin hidas. Palkintojen jaon jälkeen pääsimme lähtemään ajelemaan kohti Hyvinkäätä.

Rataan olen tosi tyytyväinen, vaikkei se minun tyylikkäintä ratsastusta ollutkaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan oli tie 10. 11. esteelle, jonka tein vähän pidemmän kaavan kautta, kun olisin voinut hieman oikaistakin. Onneksi me mentiin sitten niin kovaa, että se ei paljoa haitannut. Turku oli paikkana tosi kiva. Alue oli aika iso ja me päästiin parkkeeraamaan kauas siitä suuremmasta hälinästä, mikä sopi mainiosti.

Päivä oli pitkä ja antoisa, mutta todellakin kolmen tunni ajamatkan arvoinen. :) Seuraaviin kisoihin lähdetään ensi perjantaina. Freejump juniorisarjan osakilpailu on Ypäjällä lauantaina ja Levanti yöpyy edelisen yön Kivenkolon tallissa Kirren luona. Toivottavasti siellä menee yhtä hyvin kuin Turussa!

Sanni otti taas ihania kuvia päivästä ja sai radankin videolle. Kuvaajaakin taisi jännittää melkoisesti ;)

 

Laakson kisat

Tänään olimme siis Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla kisoissa. Osallistuin kansalliseen 115 cm luokkaan, joka oli Junior Cupin ensimmäinen osakilpailu. Tällä kertaa rata meni tosi huonosti ja jouduin itse todella pettymään. Tai no, rata meni hyvin kunnes tulimme kohti kuudetta estettä, joka oli kaksi osainen sarja. Siinä hyppäsimme A-osan okserin puhtaasti, mutta B-osasta Levanti laukkasi pystyn oikealta puolelta ohi. Olin ensimmäisen kerran jälkeen aivan yllättynyt, koska Levanti ei ole koskaan tehnyt vastaavaa edes kotona treeneissä. Minun yli-rauhallinen ja tyyni puoleni tuli esiin ja ajattelin ettei Lenkka sitä "tahallaan" tehnyt, vaan menisi esteestä varmasti yli, kun tuon sen suoralla linjalla hyvässä tempossa sarjalle uudelleen. Minun olisi selvästi pitänyt olla paljon topakampi ja vähän vihainen uudelleen lähestyessäni estettä, koska sama tapahtui uudelleen. No se suoritus olikin sitten siinä, kun kuulin pillin viheltävän kaksi kertaa hylkäyksen merkiksi.

Sillä hetkellä olin ihan super pettynyt, surullinen ja ihmeissäni, mitä oikein tapahtui?! Rata oli mennyt hyvin siihen asti. Vaikka ykkösellä puomi kolahtikin, se onneksi pysyi kannattimillaan. Erityisen tyytyväinen olin kirkkaan siniseen trippeliin, koska sitä olin hieman jännittänyt etukäteen. En ole hirveästi trippeleitä hypännyt ja jännitin, jos Lenkka epäröi ennen hyppyä ja loikkaa tosi kaukaa. Se kuitenkin onnistui hyvin. Näitä positiivisia asioita oli tosi vaikea kaivaa esille, mutta onneksi minulla on maailman parhaat tukijoukot: sponsorit, valmentajat ja tietysti äiti, jotka auttavat minut ylös sieltä hirveästä pettymyksen kuopasta, johon tänään putosin :D

Minun oli myös analysoitava kielto tarkasti, jottei sitä tapahtuisi enää uudelleen. Se tuntui tosi vaikealta, koska mielessäni ei ollut mitään erityistä syytä tapahtuneeseen. Ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enenmmän minusta tuntui että se oli omaa syytäni, kun en tulistunut ensimmäisen kiellon jälkeen.
Lähestyin sarjaa hyvässä tempossa suoralla linjalla. Olimme menossa verryttelyaluetta kohti, poispäin pelottavista hevosautoista, joten siinäkään ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Este ei ollut mitenkään erityisen näköinen, ihan tavallinen ruskea ruori pysty. No, tästä ei voi kun oppia. Tästä eteenpäin en ota mitään itsestäänselvyytenä, vaan ratsastan topakasti jokaisen esteen yli ihan radan loppuun asti.

Äidin kanssa arveltiin, että vaikuttikohan kova jännittämiseni ratsastukseeni. Olin aika kauhuissani radalle mennessä, koska nämä olivat ensimmäiset kansalliset kilpailuni ja olimme ensimmäistä kertaa Laaksolla. Mietin myös voisiko Levantin lihakset olla kipeytyneet perjantaina olleelta Riitan tunnilta, koska silloin Riitta halusi itse kokeilla Levantia ja piti sille aika kovat treenit. Se olisi kuitenkin varmasti tullut esiin jo verryttelyssä, mikä meni Levantinkin jännityksestä huolimatta hyvin.
Kai se on totuttava siihen, että jokaisella urheilijalla tulee joskus eteen tällaisia päiviä, eikä se maailma tähän kaadu :) Kaiken lisäksi Lenkka survoi varpaani päälle jo aamulla, joten tämä ei tainnut olla ihan meidän päivä.

Tästä on sitten mentävä vaan ylöspäin! Muutamia Sannin ottamia kuvia verkasta ja video radasta:

 

Levanti miettii radan kulkua syventyneenä ;)

 

 

Rauhallista vappua ja uusia kontakteja

Olimme sopineet Kirren kanssa tapaamisen hänen saksalaisen ystävänsä kanssa vapun aatoksi. Odotin tapaamista innolla ja jännityksellä. En koskaan osannut kuvitellakaan, että pääsisin juttelemaan hänenlaisensa alan ammattilaisen kanssa ja tekemään uusia kontakteja Saksan suuntaan jo näin pian! Kävimme kahvilla ja vappu-munkeilla Hyyppärän kartanolla ja juttelimme tulevaisuuden suunnitelmistani ja mahdollisuuksista jonakin kesänä lähteä Saksaan tutustumaan hieman suurempiin kuvioihin kuin mitä täällä kotipuolessa on. Kahvien jälkeen hän halusi vielä nähdä Levantin ja antoi meille muutaman vinkin ratsastukseen. Tapaaminen ylitti odotukseni! On upeaa, että olen saanut nyt ensimmäisen kontaktini Saksaan ja kaukaiset unelmat alkavat tuntua jo todellisilta. Lopuksi minut toivotettiin tervetulleeksi koska vain hänen ja puolisonsa talliin oppimaan ja kokemaan uutta!

Levantilla on treenien puolesta ollut vähän rauhallisempi alkuviikko. Maanataina kisojen jälkeen oli kävelypäivä ja tiistaina Lenkka pääsi pitkästä aikaa äitin kanssa maastoon. Keskiviikkona esittäydyimme Kirrelle ja hänen ystävälleen ja saimme vinkin, että Levantin kanssa kannattaa ottaa aluksi muutama kierros kenttää ympäri laukassa, jotta se motivoituu ja innostuu työn tekoon.

 Ohje otettiin käyttöön heti tänään perjantaina, kun torstaina Levanti sai pitää vapaapäivän mun ollessa sukuloimassa vapun kunniaksi. Kieltämättä aluksi olin vähän skeptinen, koska yleensä jos pyydän Lenkkaa laukkaamaan reippaasti kenttää ympäri, lähtee sillä töröily-moodi päälle eikä työnteosta tule enää mitään. Tänään kuitenkin meidän treenit sujui ihan loistavasti, kun alkuun olin herättänyt Lenkan pienellä laukkapätkällä. Aion tehdä saman joka kerta kun meillä on tiedossa jotain ehkä vähän vähemmän mielenkiintoista koulutuuppausta, koska reipas laukka sai Levantin ihanasti kuumenemaan. Siitä oli paljon helpompi aloittaa työskentely, kun Lenkka oli motivoitunut kuuntelemaan mitä minä siltä haluan.

Tulevien päivien suunnitelmissa on mulle tallintekoa Heponiityssä ja Levantille puomityöskentelyä ja hyppäämistä. Toivottavasti Anun hyppäri saataisiin alkuviikkoon, kun tällä viikolla ei sitä ollut.

Ensi viikolla 6.-8.5. järjestetään Ypäjän Hevosopistolla amerikkalaisen George Morrisin klinikka. Kirre on mulle järjestänyt lipun sinne torstaiksi ja on lupautunut esittelemään Ypäjää ja joitakin tärkeitä ihmisiä samalla. Olen tosi onnekas, koska ilman mahtavaa Kirreä en välttämättä olisi edes bongannut klinikkaa Hevosopiston nettisivuilta. Ehkä joskus me päästään itse Levantin kanssa osallistumaan Morrisin valmennukseen :)

Tähän en valitettavasti saanut yhtään kuvia mukaan.