sunnuntai 2. elokuuta 2015

SAKSA osa 1


Wau! Mitään muuta en oikein osaa sanoa seitsemän viikon Saksan matkastani, jolta palasimme Costan kanssa viime viikon keskiviikkona. Lähtiessäni kesäkuun alussa en osannut kuvitellakaan kuinka koukuttavaa voi olla, kun pääsee tekemään sitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Elin unelmaani melkein kaksi kuukautta ja siitä repäisy takaisin kotiin ja arkeen oli melko masentava.

Jaan ajatukset reissusta kahteen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron Kossun kehityksestä ja toisessa osassa omista työpäivistäni ja muusta elämästä.

Olimme Kossun kanssa siis seitsemän viikkoa Saksassa suomalaisella Niclas ja Laura Aromaan Stall-STI tallilla treenaamassa ja ehdittiinhän me muutamat kisatkin käydä. Kossu vietiin Saksaan jo muutama viikko ennen kuin minä tulin, jotta se ehti tutustua paikkaan ja me pääsimme heti treenaamaan. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä kotiin alku heinäkuusta, mutta kun sain mahdollisuuden jäädä hieman pidemmäksi aikaa, en voinut olla tarttumatta siihen. Kossu kehittyi ihan uusiin ulottuvuuksiin, minä opin joka päivä jotain uutta ja viihdyin super ihanassa porukassa tosi hyvin, joten kuukauden jälkeen kotiin palaaminen tuntui tosi tyhmältä.

Nikke oli ratsastanut Kossua jonkin verran ennen kuin minä tulin koulun loputtua Saksaan. Huomasin siinä jo selvän muutoksen kun itse pääsin ratsastamaan. Costa oli paljon varmempi ja liikkui paljon tasaisemmin. Siitä oli tullut myös herkempi pohkeelle ja laukan nostot olivat kehittyneet huimasti. Minun ja Kossun ensimmäisten viikkojen Niken pitämät estetreenit eivät sujuneet kovin hyvin. Costa vain juoksi alta pois, eikä yksikään pidäte mennyt läpi. Minunkin piti opetella odottamaan lähestymisissä ja lopettaa työntäminen, jotta Kossu hyppäsi riittävästi myös edestä. Takaosastaan se hyppää niin valtavasti, että joskus etujalat jäävät roikkumaan ja siinä on ehdottomasti skarpattava.
Hyppäsimme vähän viikosta riippuen keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Muutamien treenien jälkeen Nikke hyppäsi Kossulla kerran ja oikeastaan sen jälkeen myös meillä alkoi sujumaan. Video kun Nikke hyppää Kossulla tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=XUgmD2TgXiI&feature=youtu.be


Juuri kun meillä oli seuraavaksi viikonlopuksi suunniteltu ensimmäiset kisat, päätti Kossu maanantaina aloittaa pienen loman rysäyttämällä tarhan sähkölangoista läpi. Lanka oli viiltänyt Costan jalkaan syvän haavan, joka lopulta jouduttiin tikkaamaan kiinni. Onneksi muita vammoja ei tullut ja haava parani muutamassa viikossa. Treeneihin ei onneksi tullut kuin muutaman päivän tauko, mutta kilpailut oli silti jätettävä väliin. Jossain vaiheessa Nikke käski minun kokeilla Kossulle hyppytreeneissä erilaista kuolainta. Kolmipala viiksikuolain toimikin ihan loistavasti ja pidätteet menivät läpi, jolloin treeneissä radoista tuli sujuvampia ja hypytkin olivat parempia.

Ehdimme käydä kahdet kisat ennen kotiin paluuta. Kilpailimme nuorten hevosten A luokkia noin 100 cm korkeudella. Ensimmäisissä kisoissa Kossu tuntui vähän väsyneeltä, koska sillä oli ollut melko rankka treeniviikko takana. Se oli kyllä ihan hyvä, sillä näin se ei keksinyt tehdä mitään tyhmää tai jaksanut kyttäillä mitään. Radalla saimme yhden puomin, mutta koska Kossu hyppäsi hyviä hyppyjä, ei kytännyt mitään ja oli hyvin avuilla ja minäkin ratsastin hyvän radan en voinut olla kuin tyytyväinen. Nikkekin oli positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Kossun ekat kisat menivät!

Toisiin kisoihin meidät valmistelikin sitten Laura Niken ollessa pidemmällä kisareissulla. Kossu käyttäytyi aivan yhtä mallikkaasti kuin viimeksikin ja radalta saimme samoin yhden puomin. Pudotus oli vähän turha ja se johtui minun möhlimisestä kaarteessa, mutta muuten rata oli jälleen sujuva. Laura käski olla Kossuun tosi tyytyväinen, koska se kulkee radoilla kuin vanha tekijä ja tältä pohjalta olisi nyt helppo lähteä kiertämään ratoja Suomessa.
Video toisista kisoista tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=nWOoI0CRqdY

Olen kyllä itsekin ihan ihmeissäni kuinka luontevasti ja varmasti Kossu kisoissa kulki! Aivan kuin sillä olisi kilpaileminenkin jo veressä. Kaikki traikussa tai rekassa seisomisesta verkkaan ja rataan sujuvat lähes ongelmitta. Kyllä minä saan olla siitä ylpeä!

Matka kotiin sujui hyvin rauhallisesti ja nyt Kossu sai pitää reilun viikon ansaitun loman. Suunnitelmissa olisi käydä elokuun aikana Noviisisarjan viimeinen osakilpailu Riihimäellä, joku nuorten hevosten luokka naapurissa Riders Innillä ja loppukuusta Nuorten hevosten festivaaleilla joko Noviisisarjan finaali tai jokin muu luokka.


Ensimmäisistä kisoista

 




Hevosten vientireissulta Tanskasta




Ennen meidän ensimmäisiä kisoja pääsimme kerran mukaan Annikan kisareissulle vähän ihmettelemään maailman menoa :) 






Tältä näytti jalka ensimmäisenä iltana tikkien kanssa



Estekentältä




Tosta mä silloin viimeksi juoksin läpi! :D


Viimeisenä päivänä otettuja kuvia




























torstai 7. toukokuuta 2015

Nyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja putoaminen no2!

Tästä on siis aikaa jo puolitoista viikkoa!

Torstaina 30.4. olin itse Meilahden sairaalassa sydämen rytmihäiriöongelmaan liittyvässä katetriablaatio-operaatiossa. Sen takia nousen itse seuraavan kerran satulaan vasta 8.5. perjantaina ja hyppäämään ryhdyn vasta sitä seuraavalla viikolla. Ennen operaatiota otimme tarkoituksella muutaman Anun valmennuksen melkein peräkkäisiksi päiviksi varsinkin, kun edellisen viikon Riitan tunti oli peruuntunut Costan hampaiden raspauksen takia.

Sunnuntaina 26. päivä oli siis Anun estevalmennus kentällä. Sää oli hyvä ja ensimmäistä kertaa meillä oli myös kaveri samalla tunnilla:) Kossu tuntui pitkästä aikaa taas hyvältä, kun oli saanut toipua raspauksesta viitisen päivää. Tunti aloitettiin ravityöskentelyllä; voltti-suoristus pitkällä sivulla. Se sujui ihan hyvin. Kun saan eteenpäinpyrkimyksen säilytettyä ja muistan kääntää lapoja enkä päätä, ei kääntyminen oli Costalle ongelma. Samaa tehtävää jatkettiin muutama kerta myös laukassa. Tärkeintä on muistaa kääntää selkeillä ja tasaisilla avuilla, jotka nuori hevonen ymmärtää, mutta samalla olla jämäkkä ja itsevarma tekemässään asiassa.

Seuraavaksi jatkettiin kolmelle pienen pienelle kavaletille, jotka tultiin in-and-out muodossa eli ilman väliaskeleita. Niistähän se ongelma sitten koituikin! Ensimmäisen kerran Kossu tuli hyvin. Varmaan kun ei itsekkään tiennyt mitä tapahtuu niin ei uskaltanut vielä sooloilla. Seuraavilla kerroilla kuitenkin meni useaan otteeseen ohi, kääntyili ympäri ja hyppäsi lopulta jumalattomia loikkia. No, väistämätön lopputulos oli tietenkin se, että minä makasin taas selälläni kavalettien välissä ja Kossu tuijotti vieressä, että mihin se ratsastaja hävisi ;D Onneksi tällä kertaa mua ei sattunut yhtään ja nousin takaisin kyytiin, kun olin saanut hiekat pyyhittyä takapuolesta.

Kossulla itsepäisyys tuntui olevan tunnin teema. Osa esteistä meni ihan mallikkaasti, vaikka ehkä vähän turhan vauhdikkaasti, mutta muutaman kerran tuli eteen oikein kunnon pattitilanne. Muuri meni hyvin, samoin linja, mutta jo viime kerralla harjoiteltu vesimatto aiheutti ahdistusta. Ensin mentiin muutama kerta ohi ja kun sain vihdoin viestin perille, että niistä tikuista kuuluu mennä yli eikä ympäri, riippumatta siitä miltä itsestä tuntuu, niin sittenhän sitä vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Costa taisi siinä vaiheessa olla jo niin väsynyt, että rupesi kiukuttelemaan. Se meni aivan kuolaimen alle ja alkoi vetää ilman, että yksikään pidäte meni läpi. No lopulta pääsimme vesimattopystyn yli muutamaan kertaan, mutta koska vauhti oli niin kova, putosi puomi melkein joka kerta.

Tämä tunti ei siis ollut mitenkään mielialaa kohottava, mutta mielestäni myös ne epäonnistuneet hetket on tärkeä analysoida tarkoin, jotta niistäkin on jotain hyötyä.

Laidunkausikin on siis jo avattu! :)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Treenit polkaistu käyntiin!


Costa on ollut meillä jo noin kuukauden! Pikkuisella on elämä iskenyt päin kasvoja toden teolla, kun säännölliset treenit ja valmennukset ovat lähteneet pyörimään. Pyrin ratsastamaan Costalla noin neljä kertaa viikossa vähän ohjelmasta ja molempien tuntemuksista riippuen. Joillain viikoilla saatan mennä useammin, jos ohjelma on kevyttä ja Kossu tuntuu jaksavan hyvin ja joillain viikoilla harvemmin, jos treenit ovat raskaita tai poitsu vinkkaa olevansa vapaa-viikonlopun tarpeessa.

Riitan valmennuksissa käydään aina torstaisin. Pidämme yleensä n. 20-30 minuuttia ja harjoittelemme pääsääntöisesti kontrollia, apuihin oikealla tavalla reagoimista ja SUORUUTTA. Tunnit ovat Costalle aika raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin ja välillä tulee eteen pattitilanteita. Onneksi juuri niitä varten olemme Riitan valvovan silmän alla. Riitta korjaa kaikki minun virheeni salaman nopeasti ja kertoo ongelmat rehellisesti, mikä auttaa älyttömän paljon esimerkiksi seuraavan viikon omien harjoitusten suunnittelussa.

Anun estevalmennuksissa käydään myös kerran viikossa. Ensimmäinen Anun treeni oli vain lyhyt 20 minuuttia ja teimme vain sileää työskentelyä. Toisella tunnilla aloitimme puomityöllä ja jatkoimme ristikko-okseri linjalla. Anu näki, miten Kossu reagoi esteisiin, millä tekniikalla se hyppää ja onko jotain tiettyjä ongelmia, mihin pitäisi puuttua. Ensimmäinen hyppykerta meni loistavasti! Costa oli kontrollissa, mutta liikkui eteen ja hyppäsi kauniita hyppyjä :) Kuvasimme paljon videoita, mutta en vielä ole keksinyt miten saan ne tänne liitettyä:(

Kolmannella Anun tunnilla pääsimme jo kentälle hyppäämään. Tietysti isolla kentällä on aina mukavampi harjoitella, kun on enemmän tilaa ja omissakin harjoituksissa voi käyttää vähän enemmän mielikuvitusta kuin neljän seinän sisällä maneesissa. Vähän kuitenkin jännitti, koska viimeviikon lauantaina Kossu oli heittänyt mut oikein kunnon hepulipukkien saattelemana naamalleni kentän hiekkaan, joten tällä kertaa juoksutin sen ennen selkään nousemista. Tunti aloitettiin ympyrällä työskentelyllä ja pienillä hypyillä. Siitä siirryimme yksittäiseen linjaan, jossa harjoittelimme oikeassa laukassa laskeutumista. Sen jälkeen hyppäsimme melkein kaikki kentän esteet muutamaan kertaan yksittäisenä aina VESIMATOSTA PORTTIIN JA SARJAAN! Vau! Kaikki meni ongelmitta ja lopulta Anu kokosi niistä kahdeksan esteen n. 80 cm radan. Costa oli ihan
super!
Meidän ensimmäinen pikku-rata! (startti oik. yläkulma)


Täytyy myös kertoa, että viime sunnuntaina 12.4. osallistuin lainahevosella, Ellillä, Heponiityn ratsastuskoulun koulukilpailuharjoituksiin. Starttasin elämäni ensimmäisen helpon A:n eikä Ellikään ole kisaradoilla ollut enää vuosiin. Prosentteja tuli 58,8! Olin kyllä hurjan tyytyväinen:) Saimme kahdesta B-radoistamme alkuvuodesta 63 ja 68 prosenttia, joten tätäkin tulosta on nyt hyvä lähteä parantamaan. Tarkoitus olisi startata Ellillä kesän aikana ehkä joitakin alue tai jopa kansallisia kisoja, jos mummeli pysyy vireessä;) Näin se laji vahingossa vaihtuu:D

Tänään käytiin sunnuntaikävelyllä kiertelemässä rohkeasti ihan uusia reittejä:)



torstai 26. maaliskuuta 2015

UUSI HEVONEN!

Puolitoista viikkoa sitten tallin pihaan tupsahti meidän vauva, tulevaisuuden lupaus, Saksan tuliainen, Lord Costa! Saksan reissulla kokeilin yhteensä yhdeksää hevosta, joista kahta useampaan kertaan ja niistä vaihtoehdoista löytyi kolme mulle täysin sopivaa hevosta. Sitten kuitenkin piti päättää, mikä on lopullinen valinta. Pitkän harkinnan ja pilkun viilauksen jälkeen me päädyimme tähän vasta neljä vuotiaaseen punaiseen kikkarakorvaiseen ruunaan! Costa on hyvä sukuinen, joten se istui meidän budjettiin vain nuoren ikänsä vuoksi. Vaikka nuoren hevosen kanssa ei tulevaisuutta pysty ennustamaan, jos kaikki menee hyvin, tulen pääsemään tällä hevosella toivottavasti pisimmälle. Valmentajat rohkaisivat tarttumaan haasteeseen, joten uskalsimme ostaa näin nuoren hevosen.

Costalla oli pitkän matkan jälkeen lievä kuljetuskuume, joten ensimmäinen viikko meni kävelyttäessä lääkekuurin vuoksi. Nyt olen käynyt kaksi kertaa selässä ja poika on kyllä käyttäytynyt tosi hienosti! Anu kävi tänään meitä vähän neuvomassa ja antoi samalla vähän vinkkejä tulevaisuuteen. Jos kaikki menee hyvin, olisi toukokuussa tarkoitus startata yksi metrin luokka ja pitää laatuarvostelu mielessä:)

Kirjoittelen kuulumisia taas mahdollisimman pian! Käykää katsomassa Kossun uusi esittelysivu!:)

lauantai 28. helmikuuta 2015

Kohti uusia ulottuvuuksia

Nyt siis aika yllättäen päätettiin, että nyt on hyvä hetki laittaa Levanti myyntiin ja sille löytyikin ihanat ostajat vain muutamassa viikossa ilmoituksen julkaisemisesta. Levanti oli maailman paras ja opettavaisin ensihevonen ja sillä nousin kolmessa vuodessa ratsastuskoulun 80 cm tasolta kansallisille 120 cm esteradoille. Sen kanssa oli helppo opetella kaikki asiat ihan perus ratsastuksesta kisojen kiertämiseen sekä treenien ja ruokinnan suunnitteluun. Yllättäen opin sen kanssa myös ähkyleikatun hevosen kuntouttamisen kesällä 2012:D

Nyt kuitenkin, kun minulla on enää kaksi juniorikautta jäljellä, meidän täytyi tosissaan alkaa ajatella mihin Levantin kapasiteetti riittää ja riittääkö se minulle. Vaikka Lenkka menikin kansallisia 120 cm ratoja ihan sujuvasti ja sijoittuenkin, ei se ollut luonteeltaan mikään voittajahevonen. Se oli rauhallinen ja turvallinen, mutta kilparatojen uusinnoissa tarvitaan hieman enemmän energisyyttä ja herkkyyttä kuin mitä Lenkalla oli tarjota. Jos haluan saavuttaa jotain vielä juniori vuosinani, oli hevosen vaihto melkeimpä välttämätön.

Levantin ostajat valmentajansa kanssa kehuivat sitä ensivaikutelman perusteella hyvin avuilla liikkuvaksi ja melko kevyeksi isosta ja raamikkaasta olemuksestaan huolimatta. Ostotarkastuksessa eläinlääkäri oikein kehui sen selkälihaksia, vaikka Levantia ei kertaakaan meidän aikana käytetty edes millään hierojalla. Sanoi, ettei ollut 11-vuotiaalla ennen tuntenut näin hyviä selkälihaksia ilman mitään kireyttä! Kaikesta palautteesta olin kyllä tosi otettu. Kai sitä jotain on sitten oikeinkin tehty!

No, mitä nyt sitten tapahtuu? Uutta hevosta yritetään löytää tohinalla niin täältä Suomesta kuin Saksastakin. Nyt eletään jännittäviä, ahdistavia ja tärkeitä aikoja kun etsitään hevosta, jolla pääsisin etenemään vielä pidemmälle kuin Lenkan kanssa. Olen niin kiitollinen mahdollisuudesta lähteä Saksaan, missä varmasti hevoset ja hevosalan ammattilaiset ovat aivan toista luokkaa kuin täällä koto-Suomessa. Tästä matkasta saan täysin kiittää Paulaa, meidän tallin omistajaa ja sponsoria. Paula on auttanut, tukenut ja antanut arvokkaita vinkkejä hevoshommissa koko tämän reilu pouli vuotta, kun me olemme hänen tallissaan olleet.

Nyt Paula on lähtenyt sponsoroimaan minua maksamalla matkan Saksaan! Minä, äiti ja Paula lennämme loppuviikosta Düsseldorfiin, missä yövymme yhden yön. Seuraavana päivänä käymme katsomassa kolmea eri hevosta eräällä kilpatallilla, johon sain yhteyden viime kauden sponsorini minulle esittelemän Katan kautta. Ne kokeiltuamme ajamme neljä tuntia pohjoiseen Aromaiden luokse, jossa odottaa myös useampi ehdokas. Aika jännää mutta myös älyttömän stressaavaa!

Tässä postauksessa on jo niin paljon tekstiä, että hevosen kriteerit ja valmentajien ohjeet jätän seuraavaan kertaan:)

Tässä vielä muutama kuva minun elämäni tärkeimmästä hevosesta, urheiluvälineestä ja sydänkävystä.


Oikeestaan aika kauhea kuva meistä kaikista, mutta jotenkin tässä kiteytyy se kaikki jännitys ja intohimo, mikä koko perheellä on tähän kilpailemiseen;)

Ennen tätä hetkeä, ei mulla ollut hajuakaan meneekö Levanti mitään bankettia ollenkaan! No meni ja hienosti menikin:)

Meidän ensimmäinen 120 cm rata kotona kilpailuharjoituksissa. Vuosi taisi olla 2013.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Treeniä, treeniä

Pitkästä aikaa! Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja tein aikaa blogin päivittämiseen!
Kilpailukausi alkaa lähestyä pikku hiljaa ja sitä varten on treenattu ahkerasti. Olen huomannut itsessäni ja Levantissa paljon kehitystä viime kuukausien aikana. Vaikka tämä laji osaa aina yllättää, minusta tuntuu, että tuleva kausi tulee menemään hyvin! Viime keväänä, kun vihdoin lähdimme suunnittelemaan meidän ensimmäistä ehjää kisakautta, en oikein tiennyt mistä aloittaa, mitä tehdä tai minne suunnata. Nyt sen sijaan olen vähän enemmän kartalla niin suunnittelussa, treenaamisessa kuin hermojeni kurissa pitämisessäkin.

Harjoiteltu on siis ahkerasti yksin ja valmennuksissa sekä töitä on tehty kirjaimellisesti hartiavoimin, jotta tulevalla kilpailukaudella yltäisimme asettamiini tavoitteisiin.
Riitan tunnit ovat jatkuneet normaalisti aina torstai iltaisin ja Anun estevalmennuksissa olemme pyrkineet käymään viikoittain. Muutaman kerran olemme myös käyneet MM-tason kenttäratsastaja Sanna Siltakorven treeneissä aina, kun hän on tullut omaan maneesiimme valmentamaan.

Olen huomannut meissä ratsukkona paljon kehitystä. Riitan tunnit eivät ole enää kauheaa tappelua, vaan pääsemme rauhallisesti tekemään kaikki harjoitukset ja kehityskaari on selkeästi huomattavissa jo tunnin aikana. Minulle aukeaa uusia asioita ja huomaan myös omissa harjoituksissani, että kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin ja yritän korjata niitä uudenlaisella motivaatiolla ja intensiteetillä kuin vielä muutama kuukausi sitten. Riittakin sanoi viime treenien jälkeen, että alkaa jo lämmetä Levantille:D

Anun estetreeneissä pystyn nykyään ratsastamaan enemmän istunnalla ja Levantin askeleesta on tullut paljon joustavampi ja kyljistä taipuisammat. Ennen jouduin puskemaan Lenkkaa kohti estettä, kun nykyään saan ihan pidättää, ettei tahti kiihdy ennen hyppyä!

Marraskuussa yhden Siltakorven valmennusviikonlopun jälkeen Levanti ontui toista etustaan noin viikon verran. Huolestuin jo ihan toden teolla, mutta onneksi vaiva meni ohi viikon levolla ja jalan kylmäys hoidolla sekä kipulääkkeellä. Viikon tauko rankan kisakauden jälkeen taisi kuitenkin tehdä Levantille ihan hyvää, koska sen jälkeen huomasin hevosessa aivan toisenlaista energiaa ja työskentelyintoa. Siltakorven valmennuksiin olen ollut erittäin tyytyväinen! Harjoitukset ovat haastavia, mutta hyvien ohjeiden avulla jo tunnin aikana päästään loistaviin tuloksiin!

Lokakuussa ostimme Levantille uudet Perfect Sit of Swedenin suitset, jotka ovat toimineet meillä aivan loistavasti! Jo ensimmäisen viikon aikana huomasin eron Levantin suussa ja muodossa, sekä eteenpäinpyrkimyksessä. Suitset ovat hevosen päähän pehmeäksi muotoillut ja ohjan ja kuolaimen liittymäkohtaan on laitettu pieni kuminauha, joka pehmentää kättä hevosen suuhun. En enää mistään hinnasta luopuisi näistä suitsista!

Olen myös saanut itselleni muutaman uuden treenikaverin, joilla olen ratsastanut aina muutaman kerran viikossa. 19 ja 20-vuotiaat Megan ja Elli asuvat meidän käytävällä. Meganilla olen hypännyt muutaman kerran ja Ellillä treenaan koulua. Olemme käyneet jo muutamissa kouluvalmennuksissakin ja HyvUran seurakisoissa sijoituimme toiseksi helppo B:0 luokassa!

Nyt kun vuosi on vaihtunut ja treenitahti on kireämpi, aion kirjoittaa blogiin useammin!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Yhteenveto kisakaudesta


Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne blogiin! Syksy on ollut enemmän kuin kiireinen viimeisten kisojen mennessä lukion aloituksen kanssa päällekkäin. Olen aloittanut myös saksan opiskelun tulevaisuuden ulkomailla kilpailemista ja valmentautumista ajatellen. Sponsorini Kirre ja hänen yrityksensä Kirpakat Oy tarjoavat myös hevossaksan opetusta ja olenkin saanut postissa jo ensimmäiset tehtävät liittyen omasta hevosestani ja kilpailemisesta kertomiseen.

Kulunut kesä on ollut aivan upea enkä koskaan osannut edes unelmoida kaikista mahdollisuuksista mitä eteeni on tullut. Useat eri sponsorit, valmentajat Riitta ja Anu, Jahnu, mummi ja pappa, tutut ja ystävät tallilla ja tietysti äiti ovat mahdollistaneet meidän ensimmäisen ehjän ja tavoitteellisen kisakauden. Ensi vuosi on helpompi aloittaa, kun on valmiina jo pohja ja tukiverkosto, johon tukeutua. Levanti ylitti odotukseni monessa tilanteessa, mutta kauteen mahtui myös suuria pettymyksiä ja tilanteita, joita en osannut odottaa.

Nyt kaivan kalenterin esiin ja muistelen kauden 2014 parhaita ja huonoimpia hetkiä :)

Kauden kohokohdat...

Kerava 27.4.

Kausi aloitettiin 100cm ja 110 cm luokilla Keravalla aluekisoissa. Meidän ensimmäinen kisareissu sujui hienosti ja Levanti käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Sijoituin 100 cm luokassa 13. ja 110 cm luokassa tuli yksi pudotus, joten sain olla tulokseen tyytyväinen. Täältä lähti mukaan kauden ensimmäinen ruusuke ;)

Turku 17.5.

Junior Cupin osakilpailu 115 cm ja sija 4.! Levanti meni kovaa ja hyppäsi hyvän nollaradan! Tämä oli meidän paras suorituksemme ja sijoituksemme Junior cupin osakilpailuissa koko kaudella. Matka Turkuun oli pitkä ja palasimme takaisin vasta yöllä. Levantin matkakäyttäytyminen ei ollut tässä vaiheessa vielä parhaimmillaan, joten takaisintulomatkalla se kolisteli traikussa vähän.

Ypäjän kisaviikko 8.-15.6.

Ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista! Yövyimme Kirren luona, tutustuin Riikka Harjulaan, kävin Kari Haimin valmennuksessa ja olin auttelemassa Carrus Dressagen väkeä ja he esittelivät minulle kasvatustoimintaansa. Viikko huipentui omiin kisoihini lauantaina ja sunnuntaina. Lauantain 110 cm luokassa sijoituin jaetulle ensimmäiselle sijalle, mutta ruusuketta en saanut, koska arvostelumenetelmänä oli A0. Sunnuntaina osallistuin Junioriderbyyn, joka on korkeudeltaan 120 cm. Olin ylpeä Levantista, koska selvisimme pitkän ja vaikean radan loppuun vain kolmella pudotuksella. Ensikertalaisiksi Derbykentällä olin tosi tyytyväinen molempiin suorituksiin!
Kirrellä Kivenkolon tallissa


Hangon Sea Horse Week 24.-26.7.

Ihana ilma, upeat puitteet, radat ja ihmiset! Vaikka kisamenestys ei ollutkaan merkittävä, oli kokemus sitäkin parempi. Levanti yöpyi ensimmäistä kertaa jabassa ja oli muutenkin kiireisessä kisaympäristössä mukana. Perjantaina hyppäsin 110 cm luokan, jossa tuli yksi pudotus ja lauantaina Junior Cupin 120 cm osakilpailun. Junnu Cupissa oli tosi hankala rata ja olin tyytyväinen, että päästiin perusrata 0 vp. Uusinnassa Levanti juoksi sarjaesteen b-osasta kerran ohi, mutta toisella kerralla sain sen ihan väkisin siitä yli. Tietysti se ei ole toivottu tilanne, mutta viimekisojen hylkäyksen jälkeen oli hyvä päästä näyttämään Lenkalle, että ohi EI mennä!

Tampere Summer Challenge 2.8.


Nollarata ja hyvät pisteet tyyliarvostelusta! En voisi enempää toivoa, mutta kuitenkin jäimme nipin napin sijoitusten ulkopuolelle. Se ärsytti tietysti, mutta olin Levantiin tyytyväinen, koska emme yleensä saa tyyliarvosteluluokista kovin mainittavia pisteitä Levantin laukan takia.

Helsinki 29.8.

Avoin 120 cm luokka ja sija 14.! Puhdas perusrata ja uusinta ja Levanti reagoi minun apuihini uusinnassa loistavasti. Olin erittäin tyytyväinen ja lähdin hyvillä mielin seuraavan päivän Junior Cupin finaaliin. Se ei kuitenkaan mennyt ollenkaan niin hyvin kuin odotin.

...ja pohjanoteeraukset

Helsinki 11.5.

Ensimmäisen kansalliset kisat minulle ikinä ja tietysti unelmoin heti voitosta! Jännitys kuitenkin pilasi kaiken ja Levanti kielsi ulos sarjan b-osalta. Minä olin aivan kauhusta kankeana radalle mennessä ja se tietysti vaikutti ratsastukseeni.

Korpilahti 29.6.

Matka oli älyttömän pitkä, yli kolme tuntia! Mennessä Levantille kävi pieni onnettomuus trailerissa, kun se sai jalkansa kiinnitysnarun yli. Naama sillä oli ihan ruvella, mutta eläinlääkäri antoi luvan startata. Matka oli väsyttänyt Lenkan ja radalta tulikin kaksi pudotusta ja yksi kielto. Luokassa oli kuitenkin niin vähän lähtijöitä, että osakilpailupisteitä kertyi muutama kaikesta huolimatta.

Lohja 6.7.

Levanti ei ollut ehkä vielä toipunut viikon takaisesta Korpilahden reissusta, koska se hyytyi radalla ihan täysin. Kaksi kieltoa ja hylkäys radalta, jonka piti olla meille kuin tehty, koska paikkana oli iso nurmikenttä. Pettymys oli valtava, koska verryttely oli sujunut hyvin.

Lappeenrannan Hevos Hippalot 9.8.

Kaksi pudotusta ja kaksi aikavirhettä ei sinänsä ole ihan surkea tulos, mutta niin pitkän ajomatkan jälkeen ei se kivaltakaan tuntunut. Aikataulut pettivät, pohja oli huono ja Levanti oli pohkeen takana. Fiilis jäi kaken kaikkiaan aika huonoksi koko kisoista.

Helsinki 30.8.

Junior Cupin finaali ja odotukset korkealla. Jos saataisiin hyvä tulos, olisi madollista saada ruusuke koko sarjakilpailusta! No, edellisenä päivänä oli jo sijoitus napattu, joten olisihan se liikaa vaadittu että tänäänkin sitten. Minua vähän ennen tapahtui radalla toiselle ratsastajalle onnettomuus ja kisat keskeytyivät noin puoleksi tunniksi. Kun Levati oli ollut vielä verkassakin erityisen huono, oli luottamus hevoseen tipo tiessään. Puomit kolisivat kunnes kolmoissarjalta tuli hylkäys. Olin helpottunut kun pääsin radalta pois, mutta siinä unelmat sarjakilpailumenestyksestäkin hävisivät.

Ypäjä 28.9.

Kansallisissa joukkuemestaruuksissa oman seuran edustajana. Rata oli kiva ja olin varma, että selviytyisimme siitä kunnialla loppuun. Lenkka kuitenkin taas hyytyi ja kielsi ensimmäisen kerran kakkoselle ja toisen kerran vitosen a-osalle. Taas tuli hylätty tulos, vaikka ei meidän joukkue muutenkaan pärjännyt kovin hyvin.
Kesäpoika :)


Kauden varrelle en tosiaankaan osannut odottaa noin monta hylättyä tulosta. Ne on kuitenkin valmentajan kanssa analysoitu ja ensi kaudella tavoitteeni onkin saada tasaisen hyvää tulosta nyt, kun tunnen Levantin ja kisakiemurat vähän paremmin.

Vielä olisi tarkoitus lähteä marraskuun lopussa Tampereelle hyppäämään joku 110 cm luokka niin, että saataisiin kausi päätettyä hyvään rataan :)

P.S. Yritän laittaa lisää kuvia ja videoita radoista myöhemmin:)