Laakson kisat

Tänään olimme siis Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla kisoissa. Osallistuin kansalliseen 115 cm luokkaan, joka oli Junior Cupin ensimmäinen osakilpailu. Tällä kertaa rata meni tosi huonosti ja jouduin itse todella pettymään. Tai no, rata meni hyvin kunnes tulimme kohti kuudetta estettä, joka oli kaksi osainen sarja. Siinä hyppäsimme A-osan okserin puhtaasti, mutta B-osasta Levanti laukkasi pystyn oikealta puolelta ohi. Olin ensimmäisen kerran jälkeen aivan yllättynyt, koska Levanti ei ole koskaan tehnyt vastaavaa edes kotona treeneissä. Minun yli-rauhallinen ja tyyni puoleni tuli esiin ja ajattelin ettei Lenkka sitä "tahallaan" tehnyt, vaan menisi esteestä varmasti yli, kun tuon sen suoralla linjalla hyvässä tempossa sarjalle uudelleen. Minun olisi selvästi pitänyt olla paljon topakampi ja vähän vihainen uudelleen lähestyessäni estettä, koska sama tapahtui uudelleen. No se suoritus olikin sitten siinä, kun kuulin pillin viheltävän kaksi kertaa hylkäyksen merkiksi.

Sillä hetkellä olin ihan super pettynyt, surullinen ja ihmeissäni, mitä oikein tapahtui?! Rata oli mennyt hyvin siihen asti. Vaikka ykkösellä puomi kolahtikin, se onneksi pysyi kannattimillaan. Erityisen tyytyväinen olin kirkkaan siniseen trippeliin, koska sitä olin hieman jännittänyt etukäteen. En ole hirveästi trippeleitä hypännyt ja jännitin, jos Lenkka epäröi ennen hyppyä ja loikkaa tosi kaukaa. Se kuitenkin onnistui hyvin. Näitä positiivisia asioita oli tosi vaikea kaivaa esille, mutta onneksi minulla on maailman parhaat tukijoukot: sponsorit, valmentajat ja tietysti äiti, jotka auttavat minut ylös sieltä hirveästä pettymyksen kuopasta, johon tänään putosin :D

Minun oli myös analysoitava kielto tarkasti, jottei sitä tapahtuisi enää uudelleen. Se tuntui tosi vaikealta, koska mielessäni ei ollut mitään erityistä syytä tapahtuneeseen. Ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enenmmän minusta tuntui että se oli omaa syytäni, kun en tulistunut ensimmäisen kiellon jälkeen.
Lähestyin sarjaa hyvässä tempossa suoralla linjalla. Olimme menossa verryttelyaluetta kohti, poispäin pelottavista hevosautoista, joten siinäkään ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Este ei ollut mitenkään erityisen näköinen, ihan tavallinen ruskea ruori pysty. No, tästä ei voi kun oppia. Tästä eteenpäin en ota mitään itsestäänselvyytenä, vaan ratsastan topakasti jokaisen esteen yli ihan radan loppuun asti.

Äidin kanssa arveltiin, että vaikuttikohan kova jännittämiseni ratsastukseeni. Olin aika kauhuissani radalle mennessä, koska nämä olivat ensimmäiset kansalliset kilpailuni ja olimme ensimmäistä kertaa Laaksolla. Mietin myös voisiko Levantin lihakset olla kipeytyneet perjantaina olleelta Riitan tunnilta, koska silloin Riitta halusi itse kokeilla Levantia ja piti sille aika kovat treenit. Se olisi kuitenkin varmasti tullut esiin jo verryttelyssä, mikä meni Levantinkin jännityksestä huolimatta hyvin.
Kai se on totuttava siihen, että jokaisella urheilijalla tulee joskus eteen tällaisia päiviä, eikä se maailma tähän kaadu :) Kaiken lisäksi Lenkka survoi varpaani päälle jo aamulla, joten tämä ei tainnut olla ihan meidän päivä.

Tästä on sitten mentävä vaan ylöspäin! Muutamia Sannin ottamia kuvia verkasta ja video radasta:

 

Levanti miettii radan kulkua syventyneenä ;)