torstai 19. kesäkuuta 2014

Ypäjän viikko

          
Kirre otti ihania kuvia kisoista!
No niin, vihdoin olen toipunut viikon Ypäjä-reissusta ja kaivanut jostain aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogiin. Koko viime viikon vietin siis Ypäjällä Levantin kanssa Kirren Kivenkolon tallissa muutaman kilometrin päässä Hevosopistolta. Kirre oli järjestänyt minulle kaikkea kivaa tekemistä pitkin viikkoa, joten tylsää hetkeä ei ollut! Viikko oli vähintäänkin seikkailu kun nukuttiin äitin ja koirien kanssa tallin satulahuoneessa säästäen taas pitkän pennin :D Viikossa kerkesi tapahtua niin paljon ja opin valtavasti Levantista uusia asioita, joten jäsentelen ne tässä näin päiviksi.

Sunnuntai ilta
Illalla siis saavuimme Kivenkoloon ja Levanti pääsi heti tutustumaan uusiin Ypäjän kavereihin Amerikan miniatyyritammoihin Skyhin ja Mantaan. Kirre oli ihanasti jakanut luksus-pihattonsa kahteen osaan, joista isompaan Lenkka pääsi viettämään yötänsä. Minä laitoin retkisängyn kasaan ja jäin järjestelemään tavaroita, kun äiti lähti takaisin kotiin leikkauttamaan murtuneen kätensä.

Maanantai
Aamulla heräsin kuudelta ja puoli seitsemältä laitoimme Kirren kanssa hevoset laitumelle. Levanti sai olla muutaman tunnin aamukasteisella laitumella Skyn ja Mantan vieressä ja sillä välin siivosimme Kirren kanssa pihaton ja höyrytimme hieman aamuheinää Happy Horse -heinähöyryttimellä.
Maanantaina menin ensimmäisen kerran tutustumaan ja auttelemaan Carrus Dressagen tilalle. Carruksella siis kasvatetaan todella laadukkaita kouluratsastus varsoja, jotka ovat jo muutaman vuoden aikana menestyneet kansainvälisesti. Niirasen perhe oli todella mukava ja oli upeaa kuulla kaikista kasvatukseen liittyvistä asioista.
Illalla kävin ratsastamassa Levantin Kirren omalla kentällä eikä se ollut ollenkaan pörheänä uudesta paikasta, mikä olisi ollut kyllä vaihteeksi ihan toivottavaa!


Tiistai
Tiistai aamuna sama rutiini Lenkan laiduntamisen kanssa jatkui. Tässä vaiheessa viikkoa säät olivat vielä kohtuullisen hyvät, vaikka tosi kylmä olikin. Tiistaina menin toisen kerran Carrukselle, missä päästiin laitumen rakennus puuhiin. On upeaa katsoa varsojen kirmailevan isoilla laitumilla. Tänä keväänä syntyneiden lisäksi laitumilla oli kaksivuotiaiden ja kolmevuotiaiden ryhmät sekä orien pihatto. Sen lisäksi oli muutama vanhempi, joita tilalla käyvät ratsuttamassa maan parhaat nuorten hevosten kouluttajat. Tiistaina tapasin yhden ratsuttajista, Salla Varentin, ja sain seurata, kun hän ratsasti neljävuotiasta kouluhevosta.
Tiistaina äitikin tuli koirien kanssa takaisin ja toi onneksi lisää vaatteita, kun tämä Suomen kesä oli taas päässyt yllättämään. Levantikin oli ratsastaessa paljon parempi ja liikkui aktiivisemmin, kun tein väistöharjoituksia kentällä.

Keskiviikko 
Levantin syömättömyys alkoi jo pikku hiljaa huolestuttaa. Höyrytetyt ja tuoksuvat heinät jäivät verkkoon kaurasta ja iltamössöistä puhumattakaan. Moottori toimi nyt enää ainoastaan laidunruoholla, mitä se pääsi syömään kahdesti päivässä muutaman tunnin ajan. Keskiviikkona menin ensimmäisen kerran tutustumaan ratsuttaja Riikka Harjulan päivään ja hänen toimintaansa. Riikan yritys Callisto horses kasvattaa ja ratsuttaa nuoria hevosia sekä jällenmyy mm. rehuja. Juttelin Riikan kanssa Levantista ja hän kannusti minua ehdottomasti jatkamaan sen kanssa vielä ainakin muutaman kauden. Hän myös antoi meille testaukseen säkillisen Pavon Gold E pellettirehua, millä he kuulemma valmistelevat oreja oripäiville. Siitä siis pitäisi energiaa saada, mikäli prinssi von Levantille vain sattuu maistumaan. Tähän asti ainakin on kelvannut!
Keskiviikkona olin ensimmäisen kerran Kari Haimin valmennuksessa Ypäjän Metsäkentällä. Levanti oli ihan tuskallisen ja hävettävän laiska, joten teimme vain vähän kavalettiharjoituksia. Kokeilimme samalla myös Kirren vanhaa estesatulaa, mutta se ei oikein minun istunnalleni sopinut.

Torstai
Kirre oli Naantalin Musiikkijuhlilla, joten hoidimme äidin kanssa pienet ja Levantin aamulaitumille ja pihaton siistiksi. Toinen Karin valmennus pidettiin Haimi-hallissa sateen vuoksi. Nyt Lenkka oli jo parempi ja päästiin vähän hyppäämäänkin kuitenkin vähän kisoja varten säästellen. Oli kyllä etuoikeutettu olo, kun päästiin treenaamaan yksin Kari Haimin kanssa itse Haimi-hallissa! Sain ihan super hyviä neuvoja Levantin laiskuuden postamiseksi. Vatsalihastreeniin paras harjoitus on kuulemma rappuset, mitkä kotoakin maastoradalta löytyy, joten niitä voi treenata vaikka joka päivä. Kari oli myöskin sitä mieltä, että Levanti on minulle ihan sopiva ensimmäinen hevonen. Tuntuu tosi kivalta, kun Ypäjän ammattilaiset suhtautuvat meihin ratsukkona positiivisesti ja kannustavasti :)

Perjantai 
Talliin saapui kotoakin estevalmennuksista tuttu Lotto-kaveri, joten kaikki hevoset päätettiin ottaa seuraavaksi yöksi sisään. Olin iltapäivällä vielä toisen kerran Riikan mukana katsomassa, kun hänen valmentamansa ratsukko starttasi helppoA luokassa. Riikka ja hänen porukkansa oli tosi mukava ja oli ihana tutustua heihin! Illalla kävin Levantin kanssa parinkymmenen minuutin maastoreissulla ihanissa Ypäjän maastoissa, jotka lähtevät suoraan Kivenkolon tallin takaa. Levanti näytti tykkäävän, kunnes alkoi sataa kaatamalla ja sitten kenelläkään ei ollut enää kivaa. Illalla irtojuoksutimme Kirren kanssa pikkuiset ja se oli ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan tehnyt ja nähnyt! Tytöt kiihdyttivät kentän päästä päähän ja pukittelivat minkä kerkesivät. Harmi ettei saanut yhtään kuvia siitä!

Lauantai
Ensimmäinen oma kisapäivä. Osallistuin siis derbykentällä järjestettävään 110 cm alueluokkaan, joka sisälsi erikoisesteitä. Levanti oli verkassa huolestuttavan laiska, mutta radalla se taas tapansa mukaan innostui. Rata meni tosi kivasti ja selvitettiin kaikki erikoisesteet ongelmitta. Pääsimme radan toiseen vaiheeseen ja siinä putosi yksi puomi. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tulokseen, eikä luokassa tullutkaan kuin kaksi 0/4 vp tulosta ja sijoituimme jaetulle ensimmäiselle sijalle. Harmittavasti kuitenkin A0/A0 arvostelun mukaan ainoastaan nolla tulokset saavat ruusukkeen, joten me jäimme tyhjin käsin.










Banketti


Kuivahauta




Sunnuntai -viimeinen pinnistys
Sunnuntaina osallistuimme haastavaan Junioriderbyyn, joka hypätään 120 cm tasolla. Verkassa oli ihanan tilavaa, koska luokassa oli vain kymmenen lähtijää. Verkka tuntui hyvältä, mutta heti radalle lähtiessä tunsin Levanti olevan tosi väsynyt. Pelästyin itse, että miten me selvitään pitkästä derbyradasta, jossa on 16 hyppyä ja erikoisesteitä, jos starttikin oli jo nihkeä. Rata meni kuitenkin ihan kiitettävän hyvin, koska saimme vain kolme pudotusta. Kakkonen johtui rytmin sekoamisesta Lenkan ihmetellessä kentän toista päätä ja puskan takaa ilmestynyttä valmistautuvaa ratsukkoa. Kasi putosi, kun unohdin tasapainottaa Lenkkaa ennen hyppyä ja kevyet valkoiset lankut tippuvat herkästi. Viimeistä en oikein ymmärrä, koska hyppypaikka oli täydellinen, mutta ehkä Levanti oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut nostaa jalkojaan ison okserin yli :D







Viimeinen okseri putosi takajaloilla
Viikko oli pitkä ja touhua täynnä. Saimme hurjasti kokemusta eri kentistä ja etenkin kuljettamisesta. Nyt kun huomasimme Levantin syövän huomattavasti paremmin sisällä kuin pihatossa, tulimme siihen tulokseen, että vaihdamme tallipaikkaa. Kun Heponiittyyn on tulossa pihatto, tuntui kilpaileminen mahdottomalta hevosella, joka ei syö mitään. Vaihdamme tallia jo huomenna perjantaina. Saimme karsinan n. 11 km päästä Pirttimäen tallista, jossa Levanti pääsee ulkokarsinaan. Kirjoitan Levantin kotiutumisesta heti kun mahdollista!

Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän kauhean romaanin, vaikka varmasti jotakin tärkeää unohtui vielä mainita!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Toipumista viime viikonlopun Ypäjä reissusta :)

Nyt vasta ehdin ja jaksan kirjoittaa blogiin viime viikonlopun Ypäjä reissusta ja siitä palautumisesta kotona. Peruskoulu loppui siis minun osaltani eilen 9.83 keskiarvolla. Nyt toivottavasti jää enemmän aikaa kirjoitella blogiin ja kuvailla Levantia. :)

 Viime perjantaina lähdettiin siis kohti Ypäjää ja Kirren Kivenkolon tallia. Matka sujui mainiosti ja paikalle löydettiin muutaman mutkan kautta. Kivenkolon talli sijaitsee siis n. neljän kilometrin päässä Hevosopistolta ja derbykentälle sieltä pääsee kävellen rauhallista metsäreittiä pitkin. Me kuitenkin menimme autolla lauantaina kisa-alueelle ja matka onnistui kyllä niinkin. Levanti käyttäytyi vieraassa paikassa tosi kiltisti vaikka jättikin kauroja jonkin verran syömättä niin kuin yleensäkin stressaantuneena. Kivenkolon tallissa ei ollut saamaan aikaan muita majoittujia, joten Levanti oli tallissa kolmisin Kirren kahden miniatyyrihevosen kanssa. Niissäpäs olikin ihmettelemistä! :D Talli on todella ihana ja siisti ja omalla kentällä, pihatolla, tarhoilla ja laitumella varustetussa paratiisissa keskellä metsää, mutta kuitenkin lähellä opistoa on hevosille ihanteellinen majoituspaikka.





Lauantaina osallistuin juhlakentällä järjestettäviin kansallisiin kisoihin, jossa hyppäsin pitkästä aikaa 120 cm radan. Luokka oli juniorisarjan osakilpailu, vaikka me ei tällä kaudella olekaan kierretty sitä sarjakilpailua. Rata ei mennyt katastrofaalisen huonosti, mutta ensimmäinen okseri putosi, mikä kyllä harmitti ihan vietävästi! Onneksi Anu oli katsomassa radan ja kertoi heti sen jälkeen hyvät ja huonot puolet. Ensimmäistä hyppyä lähestyttäessä minun olisi pitänyt pitää ohjat enemmän käsissä ja ottaa puolipidäte ennen lähtölinjaa. Olen niin tottunut siihen, että aina pitää pyytää vähän enemmän laukkaa ennen starttia enkä yhtään miettinyt mitään muuta. No opinpa tästäkin siis jotain.

Reissusta palattiin myöhään lauantai-iltana. Seuraavana päivänä Levantin kanssa käytiin kävelyllä ja syöttelemässä. Tällä ja ensi viikolla valmistaudutaan taas Ypäjälle lähtöön. Derby-viikonlopuksi olisi tarkoitus saada joltain kyyti Kivenkolon tallille, koska äiti ei voi nyt ajaa autoa, kun putosi Levantilta ja mursi kätensä. Viikon ajan olisi tarkoitus Ypäjällä touhuilla mm. käydä tutustumassa muutamana päivänä Carrus Dressagen kasvatustoimintaan ja seurata myös Riikka Harjulan päivärutiineja. Tapasin Riikan ja Carruksen Helena Niirasen jo viime reissulla ja he tuntuivat kyllä tosi mukavilta ja ammattitaitoisilta ihmisiltä.

En malta odottaa seuraavaa reissua ja varsinkin Finnderbyn näkemistä! :)
Tässä muutamia Mira Liukon ottamia kuvia kisapäivältä. Yövyimme Miran luona ja oli kyllä hassua katsoa vanhoja kuvia äidin ja Miran nuoruudesta ja samoista talli kuvioista :)







Muistoja, tänään käytiin moikkaamassa poneja niiden uudella laitumella. Oliverilla minä olen ratsastanut ensimmäisellä ponitunnillani yhdeksän vuotta sitten <3

Hyvää kesälomaa kaikille!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Turussa neljänsiä!


Eilen myöhään illalla tai oikeastaan jo yöllä kotiuduttiin Junior Cupin toisesta osakilpailusta Turusta. Kisat olivat vasta minun toiset kansalliset, mutta jännitin jo paljon vähemmän kuin viimeksi. Ajomatka oli pitkä, melkein kolme tuntia,  ja kun luokka alkoi vasta illalla klo 19.30, meni kotiin paluu tosi myöhäiseksi. Levanti oli rankan päivän ja pitkien ajomatkojen jälkeen talliin palatessa toosi väsynyt ja oikein ahmi heinää karsinassa. Olipa ihanaa pestä se ja laittaa flanelli kuosinen fleese-loimi päälle onnistuneen päivän jälkeen! :)

Luokka oli siin Junior Cupin toinen osakilpailu, joka järjestettiin Turussa Artukaisten ratsastuskeskuksessa. Estekorkeus oli 115 cm. Rata oli minun mielestäni paljon haastavampi kuin viimeksi Laaksolla ja se vähän jännitti. Onneksi pääsin taas kävelemään radan äidin kanssa, kun Sanni piti sillä aikaa huolta Levantista. Verkassa Lenkka tuntui tosi hyvältä ja oli innostunut kisatilanteesta. Niinkuin ei yleensäkään, me ei hypätty paljoa, vaan sen verran, että lihakset saa lämmitettyä ja minun jännitys vähän purkaantuu. Kun me mentiin radalle odottamaan omaa vuoroa, putosi edellinen ratsastaja selästä. Tietysti harmitti hänen puolesta, mutta samalla meille jäi vähän ekstra aikaa käydä tutustumassa radan jokaiseen esteeseen ennen omaa suoritusta.



Vähän kuvia verkasta


Lähestyessä ykköstä, ajattelin, että tällä kertaa ei voi käydä samalla tavalla kuin viimeksi. Pyysin Levantia laukkaamaan vielä reippaammin ja rohkaisin raipalla. Rata meni alusta loppuun tosi hyvin ja päästiin vielä toinen vaihekin puhtaasti! Radassa oli etukäteen mietittynä muutama paha paikka esimerkiksi sarja, joka hypättiin suoraan myyntitelttoja ja jätskikojua kohti. Onneksi selvisimme nekin ongelmitta kun muistin kannustaa Levantia, enkä vain odottaa täydellistä hyppyä tekemättä mitään. Erityisen lennokas hyppy tuli viimeiselle vesimatto pystylle!

Video radasta


Palkintojenjaossa


Suorituksen jälkeen en voinut lopettaa hymyilemistä, koska radalle mennessä tietysti toivoin parasta, mutta olin myös varautunut pahimpaan Laakson kisojen jälkeen. Jäimme odottamaan tuloksia ja viimein kuulutettiin, että olin sijoittunut luokassa neljänneksi! Kuusi parasta pääsivät palkintojenjakoon, joten Levantille laitettiin vielä satula selkään ja minulle takki päälle. Olin aivan pää pilvissä, koska olin ajatellut etten koskaan voisi sijoittua missään, koska Lenkka on niin hidas. Palkintojen jaon jälkeen pääsimme lähtemään ajelemaan kohti Hyvinkäätä.


Rataan olen tosi tyytyväinen, vaikkei se minun tyylikkäintä ratsastusta ollutkaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan oli tie 10. 11. esteelle, jonka tein vähän pidemmän kaavan kautta, kun olisin voinut hieman oikaistakin. Onneksi me mentiin sitten niin kovaa, että se ei paljoa haitannut. Turku oli paikkana tosi kiva. Alue oli aika iso ja me päästiin parkkeeraamaan kauas siitä suuremmasta hälinästä, mikä sopi mainiosti.

Päivä oli pitkä ja antoisa, mutta todellakin kolmen tunni ajamatkan arvoinen. :) Seuraaviin kisoihin lähdetään ensi perjantaina. Freejump juniorisarjan osakilpailu on Ypäjällä lauantaina ja Levanti yöpyy edelisen yön Kivenkolon tallissa Kirren luona. Toivottavasti siellä menee yhtä hyvin kuin Turussa!

Sanni otti taas ihania kuvia päivästä ja sai radankin videolle. Kuvaajaakin taisi jännittää melkoisesti ;)



 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Laakson kisat


Tänään olimme siis Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla kisoissa. Osallistuin kansalliseen 115 cm luokkaan, joka oli Junior Cupin ensimmäinen osakilpailu. Tällä kertaa rata meni tosi huonosti ja jouduin itse todella pettymään. Tai no, rata meni hyvin kunnes tulimme kohti kuudetta estettä, joka oli kaksi osainen sarja. Siinä hyppäsimme A-osan okserin puhtaasti, mutta B-osasta Levanti laukkasi pystyn oikealta puolelta ohi. Olin ensimmäisen kerran jälkeen aivan yllättynyt, koska Levanti ei ole koskaan tehnyt vastaavaa edes kotona treeneissä. Minun yli-rauhallinen ja tyyni puoleni tuli esiin ja ajattelin ettei Lenkka sitä "tahallaan" tehnyt, vaan menisi esteestä varmasti yli, kun tuon sen suoralla linjalla hyvässä tempossa sarjalle uudelleen. Minun olisi selvästi pitänyt olla paljon topakampi ja vähän vihainen uudelleen lähestyessäni estettä, koska sama tapahtui uudelleen. No se suoritus olikin sitten siinä, kun kuulin pillin viheltävän kaksi kertaa hylkäyksen merkiksi.

Sillä hetkellä olin ihan super pettynyt, surullinen ja ihmeissäni, mitä oikein tapahtui?! Rata oli mennyt hyvin siihen asti. Vaikka ykkösellä puomi kolahtikin, se onneksi pysyi kannattimillaan. Erityisen tyytyväinen olin kirkkaan siniseen trippeliin, koska sitä olin hieman jännittänyt etukäteen. En ole hirveästi trippeleitä hypännyt ja jännitin, jos Lenkka epäröi ennen hyppyä ja loikkaa tosi kaukaa. Se kuitenkin onnistui hyvin. Näitä positiivisia asioita oli tosi vaikea kaivaa esille, mutta onneksi minulla on maailman parhaat tukijoukot: sponsorit, valmentajat ja tietysti äiti, jotka auttavat minut ylös sieltä hirveästä pettymyksen kuopasta, johon tänään putosin :D

Minun oli myös analysoitava kielto tarkasti, jottei sitä tapahtuisi enää uudelleen. Se tuntui tosi vaikealta, koska mielessäni ei ollut mitään erityistä syytä tapahtuneeseen. Ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enenmmän minusta tuntui että se oli omaa syytäni, kun en tulistunut ensimmäisen kiellon jälkeen.
Lähestyin sarjaa hyvässä tempossa suoralla linjalla. Olimme menossa verryttelyaluetta kohti, poispäin pelottavista hevosautoista, joten siinäkään ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Este ei ollut mitenkään erityisen näköinen, ihan tavallinen ruskea ruori pysty. No, tästä ei voi kun oppia. Tästä eteenpäin en ota mitään itsestäänselvyytenä, vaan ratsastan topakasti jokaisen esteen yli ihan radan loppuun asti.

Äidin kanssa arveltiin, että vaikuttikohan kova jännittämiseni ratsastukseeni. Olin aika kauhuissani radalle mennessä, koska nämä olivat ensimmäiset kansalliset kilpailuni ja olimme ensimmäistä kertaa Laaksolla. Mietin myös voisiko Levantin lihakset olla kipeytyneet perjantaina olleelta Riitan tunnilta, koska silloin Riitta halusi itse kokeilla Levantia ja piti sille aika kovat treenit. Se olisi kuitenkin varmasti tullut esiin jo verryttelyssä, mikä meni Levantinkin jännityksestä huolimatta hyvin.
Kai se on totuttava siihen, että jokaisella urheilijalla tulee joskus eteen tällaisia päiviä, eikä se maailma tähän kaadu :) Kaiken lisäksi Lenkka survoi varpaani päälle jo aamulla, joten tämä ei tainnut olla ihan meidän päivä.

Tästä on sitten mentävä vaan ylöspäin! Muutamia Sannin ottamia kuvia verkasta ja video radasta:

 
Levanti miettii radan kulkua syventyneenä ;)











 



 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Rauhallista vappua ja uusia kontakteja

Olimme sopineet Kirren kanssa tapaamisen hänen saksalaisen ystävänsä kanssa vapun aatoksi. Odotin tapaamista innolla ja jännityksellä. En koskaan osannut kuvitellakaan, että pääsisin juttelemaan hänenlaisensa alan ammattilaisen kanssa ja tekemään uusia kontakteja Saksan suuntaan jo näin pian! Kävimme kahvilla ja vappu-munkeilla Hyyppärän kartanolla ja juttelimme tulevaisuuden suunnitelmistani ja mahdollisuuksista jonakin kesänä lähteä Saksaan tutustumaan hieman suurempiin kuvioihin kuin mitä täällä kotipuolessa on. Kahvien jälkeen hän halusi vielä nähdä Levantin ja antoi meille muutaman vinkin ratsastukseen. Tapaaminen ylitti odotukseni! On upeaa, että olen saanut nyt ensimmäisen kontaktini Saksaan ja kaukaiset unelmat alkavat tuntua jo todellisilta. Lopuksi minut toivotettiin tervetulleeksi koska vain hänen ja puolisonsa talliin oppimaan ja kokemaan uutta!

Levantilla on treenien puolesta ollut vähän rauhallisempi alkuviikko. Maanataina kisojen jälkeen oli kävelypäivä ja tiistaina Lenkka pääsi pitkästä aikaa äitin kanssa maastoon. Keskiviikkona esittäydyimme Kirrelle ja hänen ystävälleen ja saimme vinkin, että Levantin kanssa kannattaa ottaa aluksi muutama kierros kenttää ympäri laukassa, jotta se motivoituu ja innostuu työn tekoon.

 Ohje otettiin käyttöön heti tänään perjantaina, kun torstaina Levanti sai pitää vapaapäivän mun ollessa sukuloimassa vapun kunniaksi. Kieltämättä aluksi olin vähän skeptinen, koska yleensä jos pyydän Lenkkaa laukkaamaan reippaasti kenttää ympäri, lähtee sillä töröily-moodi päälle eikä työnteosta tule enää mitään. Tänään kuitenkin meidän treenit sujui ihan loistavasti, kun alkuun olin herättänyt Lenkan pienellä laukkapätkällä. Aion tehdä saman joka kerta kun meillä on tiedossa jotain ehkä vähän vähemmän mielenkiintoista koulutuuppausta, koska reipas laukka sai Levantin ihanasti kuumenemaan. Siitä oli paljon helpompi aloittaa työskentely, kun Lenkka oli motivoitunut kuuntelemaan mitä minä siltä haluan.

Tulevien päivien suunnitelmissa on mulle tallintekoa Heponiityssä ja Levantille puomityöskentelyä ja hyppäämistä. Toivottavasti Anun hyppäri saataisiin alkuviikkoon, kun tällä viikolla ei sitä ollut.

Ensi viikolla 6.-8.5. järjestetään Ypäjän Hevosopistolla amerikkalaisen George Morrisin klinikka. Kirre on mulle järjestänyt lipun sinne torstaiksi ja on lupautunut esittelemään Ypäjää ja joitakin tärkeitä ihmisiä samalla. Olen tosi onnekas, koska ilman mahtavaa Kirreä en välttämättä olisi edes bongannut klinikkaa Hevosopiston nettisivuilta. Ehkä joskus me päästään itse Levantin kanssa osallistumaan Morrisin valmennukseen :)

Tähän en valitettavasti saanut yhtään kuvia mukaan.