lauantai 17. toukokuuta 2014

Turussa neljänsiä!


Eilen myöhään illalla tai oikeastaan jo yöllä kotiuduttiin Junior Cupin toisesta osakilpailusta Turusta. Kisat olivat vasta minun toiset kansalliset, mutta jännitin jo paljon vähemmän kuin viimeksi. Ajomatka oli pitkä, melkein kolme tuntia,  ja kun luokka alkoi vasta illalla klo 19.30, meni kotiin paluu tosi myöhäiseksi. Levanti oli rankan päivän ja pitkien ajomatkojen jälkeen talliin palatessa toosi väsynyt ja oikein ahmi heinää karsinassa. Olipa ihanaa pestä se ja laittaa flanelli kuosinen fleese-loimi päälle onnistuneen päivän jälkeen! :)

Luokka oli siin Junior Cupin toinen osakilpailu, joka järjestettiin Turussa Artukaisten ratsastuskeskuksessa. Estekorkeus oli 115 cm. Rata oli minun mielestäni paljon haastavampi kuin viimeksi Laaksolla ja se vähän jännitti. Onneksi pääsin taas kävelemään radan äidin kanssa, kun Sanni piti sillä aikaa huolta Levantista. Verkassa Lenkka tuntui tosi hyvältä ja oli innostunut kisatilanteesta. Niinkuin ei yleensäkään, me ei hypätty paljoa, vaan sen verran, että lihakset saa lämmitettyä ja minun jännitys vähän purkaantuu. Kun me mentiin radalle odottamaan omaa vuoroa, putosi edellinen ratsastaja selästä. Tietysti harmitti hänen puolesta, mutta samalla meille jäi vähän ekstra aikaa käydä tutustumassa radan jokaiseen esteeseen ennen omaa suoritusta.



Vähän kuvia verkasta


Lähestyessä ykköstä, ajattelin, että tällä kertaa ei voi käydä samalla tavalla kuin viimeksi. Pyysin Levantia laukkaamaan vielä reippaammin ja rohkaisin raipalla. Rata meni alusta loppuun tosi hyvin ja päästiin vielä toinen vaihekin puhtaasti! Radassa oli etukäteen mietittynä muutama paha paikka esimerkiksi sarja, joka hypättiin suoraan myyntitelttoja ja jätskikojua kohti. Onneksi selvisimme nekin ongelmitta kun muistin kannustaa Levantia, enkä vain odottaa täydellistä hyppyä tekemättä mitään. Erityisen lennokas hyppy tuli viimeiselle vesimatto pystylle!

Video radasta


Palkintojenjaossa


Suorituksen jälkeen en voinut lopettaa hymyilemistä, koska radalle mennessä tietysti toivoin parasta, mutta olin myös varautunut pahimpaan Laakson kisojen jälkeen. Jäimme odottamaan tuloksia ja viimein kuulutettiin, että olin sijoittunut luokassa neljänneksi! Kuusi parasta pääsivät palkintojenjakoon, joten Levantille laitettiin vielä satula selkään ja minulle takki päälle. Olin aivan pää pilvissä, koska olin ajatellut etten koskaan voisi sijoittua missään, koska Lenkka on niin hidas. Palkintojen jaon jälkeen pääsimme lähtemään ajelemaan kohti Hyvinkäätä.


Rataan olen tosi tyytyväinen, vaikkei se minun tyylikkäintä ratsastusta ollutkaan. Ainoa asia, mikä jäi vähän harmittamaan oli tie 10. 11. esteelle, jonka tein vähän pidemmän kaavan kautta, kun olisin voinut hieman oikaistakin. Onneksi me mentiin sitten niin kovaa, että se ei paljoa haitannut. Turku oli paikkana tosi kiva. Alue oli aika iso ja me päästiin parkkeeraamaan kauas siitä suuremmasta hälinästä, mikä sopi mainiosti.

Päivä oli pitkä ja antoisa, mutta todellakin kolmen tunni ajamatkan arvoinen. :) Seuraaviin kisoihin lähdetään ensi perjantaina. Freejump juniorisarjan osakilpailu on Ypäjällä lauantaina ja Levanti yöpyy edelisen yön Kivenkolon tallissa Kirren luona. Toivottavasti siellä menee yhtä hyvin kuin Turussa!

Sanni otti taas ihania kuvia päivästä ja sai radankin videolle. Kuvaajaakin taisi jännittää melkoisesti ;)



 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Laakson kisat


Tänään olimme siis Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla kisoissa. Osallistuin kansalliseen 115 cm luokkaan, joka oli Junior Cupin ensimmäinen osakilpailu. Tällä kertaa rata meni tosi huonosti ja jouduin itse todella pettymään. Tai no, rata meni hyvin kunnes tulimme kohti kuudetta estettä, joka oli kaksi osainen sarja. Siinä hyppäsimme A-osan okserin puhtaasti, mutta B-osasta Levanti laukkasi pystyn oikealta puolelta ohi. Olin ensimmäisen kerran jälkeen aivan yllättynyt, koska Levanti ei ole koskaan tehnyt vastaavaa edes kotona treeneissä. Minun yli-rauhallinen ja tyyni puoleni tuli esiin ja ajattelin ettei Lenkka sitä "tahallaan" tehnyt, vaan menisi esteestä varmasti yli, kun tuon sen suoralla linjalla hyvässä tempossa sarjalle uudelleen. Minun olisi selvästi pitänyt olla paljon topakampi ja vähän vihainen uudelleen lähestyessäni estettä, koska sama tapahtui uudelleen. No se suoritus olikin sitten siinä, kun kuulin pillin viheltävän kaksi kertaa hylkäyksen merkiksi.

Sillä hetkellä olin ihan super pettynyt, surullinen ja ihmeissäni, mitä oikein tapahtui?! Rata oli mennyt hyvin siihen asti. Vaikka ykkösellä puomi kolahtikin, se onneksi pysyi kannattimillaan. Erityisen tyytyväinen olin kirkkaan siniseen trippeliin, koska sitä olin hieman jännittänyt etukäteen. En ole hirveästi trippeleitä hypännyt ja jännitin, jos Lenkka epäröi ennen hyppyä ja loikkaa tosi kaukaa. Se kuitenkin onnistui hyvin. Näitä positiivisia asioita oli tosi vaikea kaivaa esille, mutta onneksi minulla on maailman parhaat tukijoukot: sponsorit, valmentajat ja tietysti äiti, jotka auttavat minut ylös sieltä hirveästä pettymyksen kuopasta, johon tänään putosin :D

Minun oli myös analysoitava kielto tarkasti, jottei sitä tapahtuisi enää uudelleen. Se tuntui tosi vaikealta, koska mielessäni ei ollut mitään erityistä syytä tapahtuneeseen. Ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enenmmän minusta tuntui että se oli omaa syytäni, kun en tulistunut ensimmäisen kiellon jälkeen.
Lähestyin sarjaa hyvässä tempossa suoralla linjalla. Olimme menossa verryttelyaluetta kohti, poispäin pelottavista hevosautoista, joten siinäkään ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Este ei ollut mitenkään erityisen näköinen, ihan tavallinen ruskea ruori pysty. No, tästä ei voi kun oppia. Tästä eteenpäin en ota mitään itsestäänselvyytenä, vaan ratsastan topakasti jokaisen esteen yli ihan radan loppuun asti.

Äidin kanssa arveltiin, että vaikuttikohan kova jännittämiseni ratsastukseeni. Olin aika kauhuissani radalle mennessä, koska nämä olivat ensimmäiset kansalliset kilpailuni ja olimme ensimmäistä kertaa Laaksolla. Mietin myös voisiko Levantin lihakset olla kipeytyneet perjantaina olleelta Riitan tunnilta, koska silloin Riitta halusi itse kokeilla Levantia ja piti sille aika kovat treenit. Se olisi kuitenkin varmasti tullut esiin jo verryttelyssä, mikä meni Levantinkin jännityksestä huolimatta hyvin.
Kai se on totuttava siihen, että jokaisella urheilijalla tulee joskus eteen tällaisia päiviä, eikä se maailma tähän kaadu :) Kaiken lisäksi Lenkka survoi varpaani päälle jo aamulla, joten tämä ei tainnut olla ihan meidän päivä.

Tästä on sitten mentävä vaan ylöspäin! Muutamia Sannin ottamia kuvia verkasta ja video radasta:

 
Levanti miettii radan kulkua syventyneenä ;)











 



 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Rauhallista vappua ja uusia kontakteja

Olimme sopineet Kirren kanssa tapaamisen hänen saksalaisen ystävänsä kanssa vapun aatoksi. Odotin tapaamista innolla ja jännityksellä. En koskaan osannut kuvitellakaan, että pääsisin juttelemaan hänenlaisensa alan ammattilaisen kanssa ja tekemään uusia kontakteja Saksan suuntaan jo näin pian! Kävimme kahvilla ja vappu-munkeilla Hyyppärän kartanolla ja juttelimme tulevaisuuden suunnitelmistani ja mahdollisuuksista jonakin kesänä lähteä Saksaan tutustumaan hieman suurempiin kuvioihin kuin mitä täällä kotipuolessa on. Kahvien jälkeen hän halusi vielä nähdä Levantin ja antoi meille muutaman vinkin ratsastukseen. Tapaaminen ylitti odotukseni! On upeaa, että olen saanut nyt ensimmäisen kontaktini Saksaan ja kaukaiset unelmat alkavat tuntua jo todellisilta. Lopuksi minut toivotettiin tervetulleeksi koska vain hänen ja puolisonsa talliin oppimaan ja kokemaan uutta!

Levantilla on treenien puolesta ollut vähän rauhallisempi alkuviikko. Maanataina kisojen jälkeen oli kävelypäivä ja tiistaina Lenkka pääsi pitkästä aikaa äitin kanssa maastoon. Keskiviikkona esittäydyimme Kirrelle ja hänen ystävälleen ja saimme vinkin, että Levantin kanssa kannattaa ottaa aluksi muutama kierros kenttää ympäri laukassa, jotta se motivoituu ja innostuu työn tekoon.

 Ohje otettiin käyttöön heti tänään perjantaina, kun torstaina Levanti sai pitää vapaapäivän mun ollessa sukuloimassa vapun kunniaksi. Kieltämättä aluksi olin vähän skeptinen, koska yleensä jos pyydän Lenkkaa laukkaamaan reippaasti kenttää ympäri, lähtee sillä töröily-moodi päälle eikä työnteosta tule enää mitään. Tänään kuitenkin meidän treenit sujui ihan loistavasti, kun alkuun olin herättänyt Lenkan pienellä laukkapätkällä. Aion tehdä saman joka kerta kun meillä on tiedossa jotain ehkä vähän vähemmän mielenkiintoista koulutuuppausta, koska reipas laukka sai Levantin ihanasti kuumenemaan. Siitä oli paljon helpompi aloittaa työskentely, kun Lenkka oli motivoitunut kuuntelemaan mitä minä siltä haluan.

Tulevien päivien suunnitelmissa on mulle tallintekoa Heponiityssä ja Levantille puomityöskentelyä ja hyppäämistä. Toivottavasti Anun hyppäri saataisiin alkuviikkoon, kun tällä viikolla ei sitä ollut.

Ensi viikolla 6.-8.5. järjestetään Ypäjän Hevosopistolla amerikkalaisen George Morrisin klinikka. Kirre on mulle järjestänyt lipun sinne torstaiksi ja on lupautunut esittelemään Ypäjää ja joitakin tärkeitä ihmisiä samalla. Olen tosi onnekas, koska ilman mahtavaa Kirreä en välttämättä olisi edes bongannut klinikkaa Hevosopiston nettisivuilta. Ehkä joskus me päästään itse Levantin kanssa osallistumaan Morrisin valmennukseen :)

Tähän en valitettavasti saanut yhtään kuvia mukaan.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Keravalla kisoissa!

Viime sunnuntaina oltiin siis aluekisoissa Keravalla, jossa ratsastin kaksi luokkaa 100 cm ja 110 cm. Lähdettiin ensimmäistä kertaa omalla autolla ja laina trailerilla kisoihin, kun aikaisemmin on käyty vain muiden kyydeillä. Meidän ensimmäinen luokka alkoi tunnin myöhässä kello 16.10 ja seuraava vasta illalla. Lähdettiin Heponiitystä Google Mapsin ohjeilla varmuuden vuoksi jo kahden jälkeen, koska äiti veti traileria ensimmäistä kertaa eikä haluttu ajaa kiireessä. Levanti käveli traikkuun heti toisella yrittämällä, mikä oli suuri helpotus kaikille. Matkakin sujui hienosti, vaikka kerran ajettiinkin vähän vika suuntaan.

Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin ja kerkesin katsoa muutaman 90 cm luokan ratsukonkin. Levanti käyttäytyi kisapaikalla koko päivän tosi rauhallisesti. Seisoskeli, söi heiniä ja seuraili kisoja, mikä oli hirmu kiva, niin ei tarvinnut itse sitä hermoilla. Oma jännityskin laantui melkein heti, kun päästiin paikalle. Olin suunnitellut koko päivän aikataulun niin ettei panikoimiselle jäänyt tilaa ollenkaan. Onneksi meidän mukana oli vielä serkku-tyttö Sanni, joka tarvittaessa talutteli Lenkkaa ja otti kuvia ja videoita.

Olen koko päivään ihan älyttömän tyytyväinen! Metrin luokassa saatiin puhdas rata ja ajan perusteella sijoituttiin 13. vajaasta seitsemästäkymmenestä lähtijästä. Olin tosi yllättynyt, koska luulin Levantin olevan paljon hitaampi, mutta se innostuikin niin että liikkui ihan omalla moottorillaan koko radan alusta loppuun. Sain ratsastettua kaikki suunnittelemani tiet onnistuneesti, joten olin tosi iloinen radan jälkeen.
110 cm luokassa tuli ärsyttävä yksi pudotus heti ykköseltä. Siinä kävi juuri niin kuin minun valmentaja Anu varoitti, että vauhtia ja laukan rytmiä ei ollut tarpeeksi ykköselle mentäessä. Vielä muutamaa askelta ennen pystyä tunsin, kuinka Levanti katsoi hieman tuomareita kulmassa, ja silloin keskittyminen herpaantui. Loppu rata meni onnistuneesti ja päästiin viimeinenkin okseri, joka oli melko ahtaan käännöksen takana kulmassa, puhtaasti. Luokassa oltiin 12/28.

Koko reissu sujui jopa yllättävän hyvin! Nyt mua kyllä jännittää paljon vähemmän seuraaviin kisoihin lähtö, joka on muutaman viikon päästä 11.5. Helsinkiin Laaksolle. Tässä vähän Sannin ottamia kuvia verkasta. Videot radoista yritän laittaa heti kun saan ne :)





                                          Mulla on kauhean tuima ilme joka kuvassa! :D






lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kisajännitystä

Huomenna siis lähdetään ensimmäistä kertaa omalla autolla ja laina trailerilla Keravalle kisoihin. Olen ilmoittautunut kahteen luokkaan, 100cm ja 110cm, jotta saadaan kisakausi polkaistua oikein kunnolla käyntiin. Metrin luokka mennään vähän sellaisena lämmittelynä, kun ei viitsitty kauden ekoihin kisoihin 120 cm luokkaa vielä ottaa ja kaksi rataa on kuitenkin tarkoitus mennä. Lähtijöitä on kisoissa aika paljon, joten meidän ensimmäinen luokka alkaa vasta iltapäivällä ja 110 cm vasta illalla.

Minulla ei ole vielä paljon kokemusta kisaamisesta, joten näin edellisenä päivänä jännittää ihan kauheasti! Päässä pyörii vaan, miten Levanti ei mene autoon, me eksytään matkalla, myöhästytään radankävelystä, satula unohtuu kotiin ja minä lennän pusikkoon. Tarkistan kaiken sataan kertaan ja pakkaan valmiiksi ihan varmuuden vuoksi jo tänä iltana, vaikka lähdemmekin huomenna liikenteeseen vasta iltapäivällä. Jännitys aina hälvenee, kun pääsen radalle, mutta siihen asti yritän vain näyttää tyyneltä vaikka onkin paniikkikohtaus päällä :D Luulen kyllä, että jännitän joka kerta vähän vähemmän, kun kisoja kertyy plakkariin.

Onneksi meille lähtee huomenna yhdet apukädet mukaan. Minun pikkuserkku Sanni tulee matkaan mukaan auttamaan, jotta äiti pääsee minun kanssa kävelemään rataa ym. Sanni on käynyt ratsastuskoululla jo useamman vuoden, joten osaa varmasti hoitaa Lenkkaa tarvittaessa. Kyllä me huomisesta selvitään, toivottavasti suht hyvillä mielinkin ;)

Torstaina Kirre kävi siis katsomassa meidän Riitan valmennusta ja sen jälkeen päästiin vähän juttelemaankin. Kirre eli Kirsti Pietilä pitää Ypäjällä viiden kilometrin päässä Hevosopistolta pientä neljän hevosen tallia, jossa hän majoittaa kisoissa ja valmennuksissa ym. käyviä hevosia. Kirpakat Oy on todella monipuolinen yritys. Hevosten majoituksen lisäksi se tarjoaa trailerien vuokrausta ja yksityistunteja "hevossaksan" opetuksessa. Kirpakat myös myyvät Happy Horse -heinän höyryttimiä ja LR:n Aloe vera -hyvinvointituotteita. Kaikesta harrastajalle hyödyllisistä ja hevosen hyvinvointia parantavista tuotteista ja palveluista voi lukea lisää osoitteesta  http://www.kirpakat.fi/

Kirre on ihan super-mukava ihminen ja ollaan monesta minun ja Levantin etenemiseen liittyvästä asiasta samaa mieltä. Kirre siis sponssaa meille maksuttoman karsinapaikan aina, kun käydään Ypäjällä ja auttaa minua tutustumaan tärkeisiin ihmisiin siellä. Hän on järjestänyt minulle kesäksi paljon ihan mahtavia juttuja, mutta niistä voin kirjoittaa sitten lähempänä. Torstaina Kirre toi meille laatikollisen tuliaisia Ypäjältä. Saimme Levantille testaukseen Happy Horse Traveller -heinänhöyryttimen, mikä otetaan heti käyttöön, kun vaihdetaan kuivaan heinään. Höyryttimestäkin voin kertoa hieman enemmän, kun aloitetaan sen käyttö. Toivottavasti mahdollisimman pian päästään testaamaan! Saimme myös pullollisen LR Aloe vera -geelijuomaa, joka poistaa kuona-aineita ja avaa pieniä pintaverisuonia. Juomaa annetaan 40 ml päivässä, mutta aloitamme vähän pienemmillä annoksilla. Varmuuden vuoksi annamme juomaa ensimmäisen kerran vasta kisojen jälkeen maanantaina. Tuloksista kerron mahdollisimman pian blogissakin :)

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ja lisää traikkuilua!

Näin alkuviikosta ei ole tapahtunut muuta kuin traikkuharkkoja ja lisää traikkuharkkoja. Äitin olisi tarkoitus ajaa pikku-e ajokorttiinsa tällä viikolla niin, että sunnuntaina päästäisiin Keravalle aluekisoihin ekaa kertaa ihan itse. Kuitenkin varmuuden vuoksi ollaan kysytty äitin serkkua back upiksi traikkua vetämään, jos korttia ei saa sunnuntaiksi.
Levantin lastausharjoitukset on sujunut ihanan hyvin taas vaihteeksi! Lenkkaa on lastattu nyt useampaan kertaan trailerin kyytiin ja ulos erilaisissa paikoissa. Eilen lastattiin tallin pihassa, ajettiin pikku lenkki, purettiin ja lastattiin sairaalan pihassa ja sitten palautettiin kotiin. Tänään mentiin trailerilla kentälle ja kaikki sujui oikein mallikkaasti!


Muutenkin Levanti on ollut jotenkin erityisen hyvä ratsastaa lähi päivinä. Se on kuunnellut pohjetta, taipunut ja väistänyt ihanan herkästi. Ehkä kaikki tämä traikku-hälinä ja Helmin uusi varsa on herättänyt Lenkan sen ikikoomasta! Ratsastaessa se tuntuu tosi energiseltä ja tunnin kohokohta on kun Lenkka pinkaisee jostain kulmasta, koska yleensä se ei sano juuta eikä jaata vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Joskus on ihan hauskaa kun se innostuu ihan itsestään! Kenties uusi ruokavaliokin on saanut siihen lisää potkua.

En millään malta odottaa huomista, koska silloin Kirre, yksi mun sponsoreista, tulee Ypäjältä katsomaan mun ja Lenkan Riitan valmennusta. Olen ajatellut tehdä tänne blogiin joku päivä postauksen kaikista mun ja Levantin sponsoreista. Olisiko se kiva juttu?

Tässä muutama kuva tältä päivältä. Olipas ihana ilma!



perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sssuper Riitantunti!

Torstaina oli taas Riitan valmennus. Helmi oli varsansa kanssa ollut aamupäivällä ulkoilemassa ja Levanti oli päässyt näkemään pikkukaverin lähempää. Tietysti ruuna ruskean äidilliset vaistot olivat heti nousseet pintaan! Kuntoon laittamisesta ei meinannut tulla mitään, kun Levanti vaan kiljui ja pyöri ympyrää karsinassa. No päästiin me sitten lähtemään, mutta omat odotukset eivät olleet kovin korkealla tuntia miettien. Lenkka töröili koko matkan kentälle eikä millään meinannut aluksi keskittyä töihin.
Kuitenkin Riitan tultua kentälle, alkoi hommat sujua. Jatkettiin samoja taivutusharjoituksia kuin viime viikolla, mutta tällä kertaa ihan eri ilmeellä. Lenkka taipui kyljistä ja ravi oli joustavaa ja helposti istuttavaa. Vaikka oikea kierros on jäykempi suunta, saatiin sinnekkin ihan kelpo taivutukset. Lenkka kulki rentona läpi tunnin ja Riitta pääsi kehumaan moneen otteeseen. Itse olin  niiiin iloinen, sillä vielä muutama viikko sitten se ei kuunnellut yhtään pohjetta, ei taipunut, eikä mennyt edes peräänannossa. Laukkakin sujui hienosti ja Riitta sanoi, ettei ole ikinä nähnyt sen olevan noin hallinnassa.
Harmillisesti juuri kun olisi ollut jotain kuvattavaa, oli äiti nukkumassa yövuoroa varten. Toivottavasti Levanti näyttää itsestään parhaat puolensa myös ensi viikolla, kun yksi meidän sponsoreista, Kirre, tulee meitä katsomaan! Riitta sanoi vielä lopuksi, että tulee äidille kalliiksi, jos joutuu Lenkalle oman varsan ostamaan, että se saadaan hereille! :D
Tänään olin aamupäivällä laittamassa Riitalle hevosia kuntoon ja viemässä niitä kentälle. Samalla pääsin auttamaan varsan ulos ja sisään viemisessä, ettei kaveri karkaa toisten tarhoille tai työmaalle matkan varrella. On se vaan niin suloinen! Viimeisenä pääsin vielä kokeilemaan Riitan Saku-suokkia, josta ollaan muovaamassa tuntsaria raviuran loputtua lyhyeen. Olipas ihana pääsiäisloman aloitus!
Levanti toivottaa kaikille hyvää alkanutta pääsiäistä!